Gunnar Björling tiivistää tangoja

Foto: Kirsi Blomberg

Gunnar Björling oli runoilija, joka riisui pois kaiken turhan ja siitä mitä jäi jäljelle, tiivisti  muutamaan riviin lyhyin sanoin, sitä mistä ei puhuta.

Rivejä, jotka ovat hyvin lyhyitä ja jotka kantavat jotakin hetkellistä tunnetta. Herkkää ja vahvaa samalla kertaa. Sanatkin omia. Kuten nyt vaikka: “ohört blott”.

Minulle tuli mieleen, että jos hän olisi kirjoittanut tangoja olisivat ne ehkä olleet jotakin tämän tapaista

 

Arvaa tango!

 

1.

taivaan ja pilven välissä

pullistuma

nieli poislentäjien avun huudon

raapaise siitä

mykän varjosi ilopisarat

 

 

2.

 

pettyneen askeleen lemutuoksu

valon veit

ei enää

ei mitään oli kaikki

 

 

Advertisements

Murenevat lumisateessa

Vanhat äidit kuolevat keskellä talvea

 

mummon-likoorilasit-kirpputorilla

Kuva: Mummon likörilasit myynnissä kirpputorilla, Kirsi Blomberg

 

Vanhat äidit kuolevat keskellä talvea,

harmaista päivistä vain  lyhyt askel ikuiseen pimeyteen.

Jo kesällä kutovat ympärilleen kaapua,

kerros kerrokselta elämästä oheten.

Heräävät vielä muutaman kerran kahvin tuoksuun.

Silmien päällä kalvot, viimeinen pohjaton, villin minkin katse:

– Sinä tiedät, että minä tiedän.

Perhosina kotilossaan nytkähtävät,

murenevat lumisateeseen.

Elävät edelleen,

puolikkaana sinua.

 

mummon-likoorilasit-kirpputorilla

Katselen merelle päin

Istun merelle päin.

Aurinko milloin otsassa milloin niskassa.

Katse horisontissa pää kuumana.

Merimetso lentää ohitse matalalla.

 

Aurinko milloin missäkin.

Kuu kalpeana.

 

Katselen merelle päin vielä kun maapallo  keikahtaa talveen

ja merimetso on kadonnut vasemmalle.

Äskenhän se tässä vielä.

Katselen sinne päin.

Aurinko- ei missään.

Aina ei ole kaunista tai ainakaan hyvää.

 

 

Katselen ikkunan takaa äänetöntä merta.

Kunnes maa löytää taas asentonsa,

jossa voin istua merelle päin.

Usein on kylmä.

Joskus aurinko paistaa niskaan.

Merimetso tulee takaisin oikealta.

Vielä elävän laulu

 

Kun aivojeni viimeinenkin kapillaari sammuu,

kun aatosjohdot loppuun suhahtaa.

Kun  hiipuu tuska, toivo, elon vaiva.

ja pimeys yli etulohkoihini valahtaa

On elämäni loppu, huomatkaa,

ei kukaan muista omaa kuolemaansa.

 

keppi

Kun valot sammuu koko systeemistä

ei samaa sarjaa voi enää herättää.

Vaan jatkumoni lapsuudesta asti,

ei  tuota lihaa eikä elämää.

On olo täällä loppu, huomatkaa.

Ei kukaan estää voi viime hetkeänsä.

 

Tavallaan on aika lohdullista,

et ikuisuutta  ei kestä elämä.

Se on juuri sen pituinen kuin on,

on siitä aivan turha kiistellä.

Mut kun viel elää,huomatkaa.

On joka hetki ihme itsessänsä.

 

Mozart: Duo viululle ja alttoviululle G- duuri

paratiisin puu

 

Kun kuljin perässäsi metsään

toivoin kai jotakin tapahtuvaksi.

Katosit jo ensimmäiseen pusikkoon.

Onneksi löysin polunreunasta pienen pieniä tuoksuorvokkeja

 ja unohdin sinut kokonaan.

Kevyitä tunteita kesätuulessa

voikukasta puhallettuja miellejohtuman haituvia

sisilisko jolta lapsena katkaisin hännän

juoksee taas

ihan sama missä olet.

Viet minua kuitenkin.

 

Metsän sylissä

Kuusen havu silmässäsi

-vihreässä pisteessä koko maailma.

Saniaisen varjossa ehdoton metsän väri.

Pysähdyn.

Loputon klorofylli.

Yhteydytään, lehtivihreää suut korvat täyteen.

Se pelastaa maapallon.

Huku sammaleeseen.

Taivuttele minulle  koivuvuode?

Kaukaisissa aarniometsissä

loputtomat polut lepikoiden läpi.

-Kohti kotisaunaa.

Pitää tehdä vastoja koko vuodeksi.

Haudutan ne talvella.

Vielä yksi yö kotiin.

Veitsiheinät selän alle?

Nukun kuusen alla aamusäteisiin.

Lämpimässä rinteessä mataran varret haiskahtavat kun

nousevat painomme alta.

Haavat metsän reunalla

kipuavat taivaaseen,

Vielä on aikaa

 

rauhan kyyhky

Kuva: Kirsi Blomberg

 

Makaan kokassa keskellä järveä

vähän tappi vuotaa

kantapää veneen pohjalla kylmässä vedessä

vähän tappi vuotaa

 pilvet  pieniä

vielä on aikaa.

Uin jäähtyneessä tiskivedessä

vähän tulppa vuotaa

harmaantunut harja tiukassa kädessä

vähän tulppa vuotaa

väistän rasvaläikät

vielä on aikaa.

Kaikki hanat auki

kaikki vuotaa

elämän suihkussa

viemäriin entinen

kaikki vuotaa

minä seison tässä

vielä on aikaa

Kirsi Blomberg kirjoitaa tälle sivulle runoja ja ajatelmia ja esittelee romaaninsa: Turpa kiinni Tukholmassa sekä Läikittäin Hyvä Tahto.