Yksi nainen?

tätä vahingonlaukaus Foto: Kirsi Blomberg
Tätäkään kuvaa en muistanut edes ottaneeni.

Itseltäni piilossa

En näe omia ajatuksiani, ne ovat piilossa pääni sisällä
Silmäni ovat suunnattu eteenpäin, korvani sivuille, nenä eteenpäin
Suu on melkein minun.

Aivoissani ajatukset pitävät omaa hoviaan,
saan niistä vain hajanaista tietoa.
Yksi ajatus kerrallaan, joskus kaksi,
ei niitäkään kokonaan.
Siihen on pakko tyytyä.

Olen mukana itseni helmoilla,
syvimpääni minulla ei ole pääsyä.
Sisimpäni lajittelee oman päänsä mukaan jo näkemäni ja kuulemani.
Esimerkiksi numerot ovat ilmeisesti mielestäni turhia muistaa.

-Haloo, haloo, minusta ei, haluan muistaa koodeja!
Eikö tähän voi saada muutosta?

-Olisit kiitollinen, joku tekee likaiset hommat puolestasi,
lajittelee ja tarjoilee kaiken sinulle valmiiksi purtuna,
useimmiten saat useamman vaihtoehdon, sanoo jokin osa minusta.

-Mutta, muttakun…

Joskus valuu sisimmästä ulkokerroksiin tuoksuja ja aavistuksia
niin että itseäni kateeksi käy!
Onko sisälläni salainen paratiisi?

Mutta kun ojentelen kaulaani sinne päin,
lävähtää paasi kiinni, enkä saa edes kynsiä väliin.
Paaden takaa kuulen kitaran näppäilyä
Mitä, osaanko sisimpäni soittaa kitaraakin?

Minä ulkopuolella-tupelosormi.
Harovassa kädessäni vielä ohut haituva,
-aavistan että olen taas pettänyt itseäni,
kun vain tietäsin kuinka.

Sisäinen systeemini on myös pessyt valkopesussa useimmat muistoni
Se näyttää minulle enää kalpeita haamuja omasta
lapsuudestanikin.
Miksi muistan kerrostalon polttouunin naarmuntuneeen luukun
mutten kuka asui meidän alapuolella Kullerovon kadulla…
Niillä oli vihreä jaguaari…sen parkkipaikka oli meidän Saabin vieressä
ja että “Lillimon ja Limonera mies rannalla vaeltaa”
Minusta siis tästä tietoisesta minsuta, on ihan sama muistanko noita.

Öisinkin minulle tarjotaan unifiltteriin tarttunutta harmaata töhnää,
jota sisäisyyteni jostakin syystä ei ole vetäissyt kokonaan mustaan aukkoonsa.
Töhnänkin saan kooditettuna ja kun tiedostamaton hallitsee ajatuskoneistoa,
niin enhän minä unieni viestejä ratkaise, jos niissä nyt edes on päätä ja häntää.

Tai, ehkä onkin niin että olen vaihtanut atomeja päässäni niin monta kertaa,
että joku on niistä on jossakin vaiheessa jättänyt jotakin kertomatta jollekin.
Siis tälle, nyt kirjoitavalle minulle.
Tai, että aivoraukkani tekevät parhaansa
mutta olen kulkenut hatutta pakkasessa liian monta vuotta
ja yhteydet ovat napsahdelleet talviyössä tähdiksi taivaalle.

Kerran näin kuitenkin unessa täydellisen lumileopardin.
Osasin kaikki sen karvatkin, tassuissakin monen pituisia,
kynnen vieressä hyvin sileitä ja hunajan värisiä.

Haluaisin niin nähdä kaikki ajatukseni kerralla.
Lintuperspektiivistä ja suurennuslasi kädessä.
DNA ketjuanikin, haluaisin katsoa ja ymmärtää
Sanoisin viisaasti-ahaa ja på det viset.
Tarkastelisin Napoleonin lailla moraalin taistelukenttiä.
Panisin käden mahan päälle ja veisin minut voittoon.

Ja vahingosta viisastuneena välttäisin sekä Moskovan että Waterloon.

Ja sitten…
Sitä en voi tietää kun en näe omia ajatuksiani
koska ne ovat piilossa pääni sisässä ja päästävät ulos tällaista.
Tukholmassa 20130520 Kirsi Blomberg

Advertisements

MIksi niin harvoin tipun sängystä

Hain tukea pohdinnalle vanhasta, seitsenrivisestä, ranskalaista runomitasta, jossa ekarivi toistetaan kolme kertaa. Kokeilin myös rondeauta mutta enhän minä raukka sitä saanut tottelemaan kunnolla-

No, itse asia selvisi sen verran, etten ole pohtinut sen jälkeen just sängystätippumista.

Rondelet

Miks harvoin putoo sängystä
lyö päänsä kovaan lattiaan?
Miks harvoin putoo sängystä.
vaik oisi täysikännissä?
Söi leopardi apinan. joka tippui pesästä
ennen kuin se ehti kysyä
Miks harvoin putoo sängystä.

rengas 1 Tästä läpi Foto: Kirsi Blomberg

2

Notkahtava Rondeau

Kun makaa yksin pimeessä
voi päässään tätä miettiä
Miks harvoin putoo sängystä.
vaik oisi täysikännissä?

Miks sängyn alla mieti et
Kysymystä ikuista
Miks harvoin putoo sängystä

Söi leopardi apinan
Jok tippui latvapesästä
ennen kuin se ehti kysyä
miks harvoin putoo sängystä?
Ei tullut siitä isiä, ei äitiä.

Villakoira söi koko perheen

Kuva

Nainen söi villakoiran

Tuossa se Sinikka imuroi ja sen jälkeen sitä ei oo nähty, kertoo naapuri X jonka mukaan kyseessä oli ihan tavallinen iltalehdenlukijaperhe:

 Tavallinen Iltalehdenlukijaperhe

 

TV-takan loimuun perhe istahtaa,

joku hakee keittiöstä pientä purtavaa

Sirpa tekee pirtelön jätskin jämistä,

Kalle mutustelee suklaakeksejä

 

Isä ottaa tuplaviskin, äiti lirauttaa

valkoviinitetrasta taas yhtä lasia.

Telkkarissa julkku puhuu puolirumia.

Perjantai on herttainen Metsäkadulla

 

Tv-takan loimussa kaikki tavataan.

Vain Jenni makaa huoneessaan, kattoon tuijottaa

Hän ei ole syönyt mitään koko päivänä

Yhden vesilasillisen ja eilen päärynän

Äiti tulee kysymään,– Mikäs nyt on vikana?

– Ole ämmä hiljaa, oot taas ihan sikana

–Et nyt viittis joka pyhää panna pilalle,

oltas niin kuin muutkin perheet Metsäkadulla

 

TV-takan loimussa jo isä nukahtaa

Äiti vaihtaa kanavaa ja Kalle katoaa

Jenni hiipii keittiöön syö palan makkaraa,

hetken päässä vessassa sen ylös oksentaa

Äiti itkee, sarjassa ei nainen miestä saa

Isää kuorsaa, Kalle polttaa parvekkeella tupakkaa

Sirpa hiipii suklaata koululaukustaan

Perjantai on herttainen Metsäkadulla.
Kirsi Blomberg vuonna 2001 tai jotakin

Kadonneet sankarit

Kuinka paljon rakkautta näihin nimiin äidit ja isät investoivat ja sitten tuli sota ja tauti ja ikä

Taistossa katkeaa  Ruusu

 Image

Kuin katoova Onni

on  menetetty Toivo

Arvo vailla itseään

Lempi- nimetyt

Taistossa Ansaan

Herttansa heitti

Reimat niin Aimot

 

Usko on sokea

Aatos jo eksyy

Sulo on poissa

myös ohiammuttu Heimo

kuollut on Oiva

Siskot ja Veikot

Armossa nimetyt

Taistossa Lahjansa

antoi  Kai Kauno

 

 

Unelma Kosti

 Joukoille Voiton

Rauha vain Unelma

Aamun Touko kasvaa

Ei Aarrettaan Arvo

Orvokille Anna

Kun Kauko-partion Urhot

Jalo ja Taisto taas nostavat Innon

Kun Päivö Silvo Ainoa

Turo-työt  on jo Ilmi

Valo Voittoon ei vie

On Elo Lainaa

Hellin käsin Ilta

 katkaisee Ruusun

Einoin saa sanoa

Sankarit Marjatta jäivät

 Kun Vienaan jäi Vilja

 

 Tukholmassa 20130517 Kirsi Blomberg

Pieni kuluttajalaulu

.Image

Elämän kokkareille Kuva: Kirsi Blomberg

Suurkuluttavalssi

Peiliin pieraistu nainen, näki aavistuksen itsestään

tavaratalon hississä, sukkakuitti kädessään.

Parfyymiosaston luona,vielä sormeaan haisteli,

sitten valkovelvetin tuoksuun, haihtui ja katosi.

 

Oli hyvä asiakas, osti paljon ja kalliilla.

Peilissä näkyy enää siskonsa, eikä hänkään kunnolla.

 

Ilmastointilaite vain kerran, kauheasti räsähti

kun kuluttujanaisen DNA, ilmassa leijaili.

Sinun korttiesi väliin, hieno tomu laskeutuu.

Kun sinä visaasi viuhautat, olemuksesi ohentuu.

 

Olet hyvä asiakas, ostat paljon ja kalliilla.

Peilissä näkyy enää hiukkasen, raamuista luottokorttia.

 

Viimein korttiterminaali, sinut kokonaan nielaisee.

Ja viimeiset pölyt peiliin, sinustakin pieraisee.

Sukkakuittisi summa, viimeinen on tää.

Tavaratalon hissiin parfyymin tuoksu jää.

 

Olit hyvä asiakas, Mutta aikansa kaikella

Kun kortistas on lingottu mehut, ei sua enää tarvita.

 

Kirsi Blomberg

Tukholmassa 20130514