Mielipidètiedustelu

kanin 2

Kanit tärkeiden asioiden äärellä Kuva: Kirsi Blomberg

OLEN VAHVASTI TÄTÄ MIELTÄ

Tarkkaan asiaa mietittyäni
olen itseni kanssa eri mieltä
ainakin luulen olevani

asetun ajatusasentoom toinen jalka hieman toisen edellä

– pää vähän kenossa.
TÄMÄ on totta mutta en tiedä miten
ja mikä on tämä TÄMÄ?

No, nojaan varjooni,
sanon: kaikki mikä on mahdollisuuksien rajoissa on mahdollista jne
Mitä onko muutakin kuin se mikä on mahdollisuuksien rajoissa?
ota pois jne
otan sen pois
ja sanon : kaikki mikä on mahdollisuuksien rajoissa on mahdollista

sitten etsin todisteita siitä mikä on tämä TÄMÄ
-ja onko se mahdollisuuksien rajoissa

puhallan numeroita ilmaan 1 + 2 – 34 + – 56 78 x 2/3
niistä syntyy lopputuloksia joiden horjuvia rivejä tarkkaillen
teen kuvia hetkestä… joka oli äsken avaruustuulessa – koska se on kaunis sana

Tosin olen vain heikosti tätä mieltä,
avaruustuuli mikä sana sekin, halusinko olla mieliksi,
luulinko saavani pisteitä sanasta avaruustuuli.
en kai?
keltä muka?

ahaa sopii omakuvaan, joka sekin vaihtelee

Olen tätä mieltä noin 16–31 asteikolla kunnes se avaruustuuli tai joku muu, vie höyryn

tämä on se kaikkein vankin mielipiteeni

Tai oli
ainakin yksi niistä

saattaapi olla…
——-

Turhan kokouksen jälkeen, olisko ollut vuonna 2010 tai niin no.

Kirsi Blomberg

Talviruno kesää varten. Tämän voi ottaa filosofisemminkin

sopuli_redigerad-1
Sopuli on ihminen Kuva: Kirsi Blomberg
Miksi hiihät?

Miksi hiihät neito nuori
hangelle hikesi heität
Mutkittelet mäkilöissä
kuusen takana kaavut

Jalkas katkot, pääsi telot
vastassas on hongat, kelot
Miksi hiihät neito nuori
persaukset märkänä mäessä

Sikspä hiihän äiti muori
ettei leviis peräpuoli
Mukava on hissin tuoli
Seurassa nauravasilmän

Tunturilta näkee kauas
taivasta enempi vielä
Valkoinen on hangen pinta
Ilostansa levii rinta

Vauhdissa sukseni laulaa:
Laske vielä yksi mäki
Kun kesällä jo kukkuu käki
Yht vähempää elon vuotta

Ihan vaan huvin vuoksi ja urheilun kannalta: Kirsi Blomberg

Ui?

hoppet kopiera
Kuva: Kirsi Blomberg

merisilmä
äidin ikuinen hyräily
helmoihinsa hukuttaa
kauaksi uineet

valkoinen kivi
rapu sen kiertää
aalto ne heitti
jo takaisin rantaan

pilvi tuo varjon
hetkeksi levon

silmän pintaa
kyynelten öljyn
tasaisin vedoin
ulapan taakse

uppoan uppoan

nousen pintaan

hengitän merta
aurinko polttaa
iiriksen sinen

Kirjattu sivulle 20130608 milloin lie kirjoitin
Kirsi Blomberg

Sekä sanomalehti että tyyny pettivät minut tänään

hovinaiset
Unessakin oli joitakin muita Kuva: Kirsi Blomberg

Minun tyynyni rakastaa minua

Aamu paskansi sanomalehtensä kirjeluukusta eteisen lattialle
RÄÄKYEN minua osaksi tämän maapallon puoliskon päivää

Yön tyyny kuiskutti korvaani:
– Älä nyt vielä minnekään, unikin kesken, olet siinä pääosassa.
Aamun sanomalehdessä ei lue sinusta sanaakaan
Minun luonani voit olla missä vaan

Tukholmassa 20130606 Kirsi Blomberg

Ei rakkautta hississä. Tositarina 90-luvulta

sammetskappa Gunilla Pontén
Jos hissi olisi pysähtynyt pidemmäksi aikaa? Foto: Kirsi Blomberg

Helsingin Gran Marinan hississä aamulla vartin yli seitsemän
(tositapahtumaan perustuva moderni balladi mielellään
kuorossa esitettäväksi).

Reippahasti hotellin hissiin
astuu kauppamatkustaja vissiin
Heittää yli olkapään
pukupussin- hymyää
naiselle jollon passi
ja tosi iso matkakassi

Kun hissi siinä jämähtää
eikä lähde minnekään
Ripeästi kauppamies
heti tuuman ties!

Ilman viivettä hän kääntyy
suukin taasen hymyyn vääntyy
Naisen puoleen kallistuu
jo housu vähän pullistuu

”Miten olis” päästää hän
Kysymyksen tärkeän
”Miten olis” päästää hän (möreästi)
Kysymyksen tärkeän

Nainen kulmakarvaa nostaa
Tarjooko mies, vaiko ostaa?
Nainen kulmakarvaa nostaa(kimeästi)
Tarjooko mies, vaiko ostaa?

Hissi silloin itsestään
lähtee alas menemään
Nainenkin nyt ennättää
päätä vähän nyökäyttää
Katsoo miestä
sanoo vain – kiharoitaan keikauttain:

”Ei tästä mitään tullut nyt
Kun seisaus on päättynyt”
”Ei tästä mitään tullut nyt
Kun seisaus on päättynyt!
Ei tästä mitään tullut nyt,
seisaus on päättynyt (kimeästi)
Kun hissin ovet avataan
ja ulos astutaan
Ei koko tapaus johdakaan
kuin muistoon vähän haileaan.

Luuliko se oikeasti
et hameen nostan korviin asti.
Mut kukapa sen varmaks ties
jos ois ollut eri mies.

-Kirsi Blomberg –
Koettu Helsingissä, kirjoitettu Tukholmassa

<a href="