Kuin muisto vanhasta venäläisestä elokuvasta

muualla

kärpänen ikkunassa, minulla peukalo sen veljen veressä

oma vereni ohutta

ulkona löysää sadetta

tuo surisee…suotta

jotakin tässä, aikani kuluksi

valuvia pisaroita, jokunen kerrallaan.

 yksi   luiskahtelee 

toinen jää kiinni lasin pintaa

-tappaisinko tuon kärpäsen tuosta?

nyt se on tehty

se oli siinä, ei enää surise

peilikuvani valuu sateen mukana

vahvat haisevat. minä vain vähän tuoksahtelen,

…miedosti, silloin tällöin

verevät saavat aikaiseksi, rakentavat saunoja ja rappuset taloihinsa.

minä olen vähäverisiä, en keittele hilloja enkä kaada karhuja

herätyskello vikisee jossakin, luuri lattialla

patterit lopussa

sukat ei pysy jalassa

kaukosäädin…

          kaukana

minä olen kuiva nahka, kynsinauhani näivettyneet

keltaisen harmaat

haiseeko kärpänen millekään

ranteeni liian rento edes leukaani kantamaan

eilen soi ovikello

nyt ei ole edes kärpästä

Kirsi Blomberg

Advertisements

Kenen kädellä?

käsi kahvalle

Käsi etsii kahvaa Foto: Kirsi Blomberg

Edith Södergranin ja Eeva Kilven hengessä 2013-07-09

 pyysit kättäni

ilostuin

mutta vähän mietittyäni vastasin

-en voi

 kun pitää välillä sitoa kengännauhat

saat kyllä pitää kiinni kädestäni  niin paljon kun haluat

toisaalta jos pidät kädestäni ahkeraan

saattaa mennä aika myöhään myös iltaruoka

ja mitä sinä nyt oikeastaan kädelläni tekisit juuri ennen ruoka-aikaa

entäpä jos sopisimme että meillä on yhteiset kädet molemmilla

Nimikö enne?

sankarit

Kuinka paljon rakkautta näihin nimiin äidit ja isät investoivat ja sitten tuli sota ja tauti ja ikä

Taistossa katkeaa Ruusu

Kuin katoova Onni

on menetetty Toivo

Arvo vailla itseään

Lempi- nimetyt

Taistossa Ansaan

Herttansa heitti

Reimat niin Aimot

Usko on sokea

Aatos jo eksyy

Sulo on poissa

myös ohiammuttu Heimo

kuollut on Oiva

Siskot ja Veikot

Armossa nimetyt

Taistossa Lahjansa

antoi Kai Kauno

Unelma Kosti

Joukoille Voiton

Rauha vain Unelma

Aamun Touko kasvaa

Ei Aarrettaan Arvo

Orvokille Anna

Kun Kauko-partion Urhot

Jalo ja Taisto taas nostavat Innon

Kun Päivö Silvo Ainoa

Turo-työt on jo Ilmi

Valo Voittoon ei vie

On Elo Lainaa

Hellin käsin Ilta

katkaisee Ruusun

Einoin saa sanoa

Sankarit Marjatta jäivät

Kun Vienaan jäi Vilja

Tukholmassa 20130517 Kirsi Blomberg

Siinä sulle Ruuneperi

naisten lihakset
Joutsenenmuotoisia, savolaisia naislihaksia.

Runeberg kirjoitti ihania runoja nuoresta neidosta, joka odotti sulhoaan rannalla. Itsekin olen itkusilmässä laulanut kuinka sulho ei tule “Men min fågel märks dock icke”. Runebergin runoissa nuoret neidot suorastaan kuolevat suruunsa”gräv en grav o moder”. Luonto saa kevään myötä joutsenensa mutta neito jää ilman.
Runeberg kirjoitti runonsa sen jälkeen kun oli itse jättänyt maalaistytön, ns. itä-morsionsa ja muuttanut takaisin etelään sivistyksen pariin.
Runoista päätellen Runeberg oikein hekumoi sillä, että juuri häntä itseään niin hirveästi kaivattaisiin.

Varsin inhimillistä mutta ajattelin tässä tarjota vaihtoehtoisen tulkinnan itä-morsion tunteille.

Runebergin itä-morsion puheenvuoro

Yksi kuoli, toinen tuli
kolmas oli Ruuneperi
Herraspoika kaupungista
romanttinen viliperi

Luuli aina tietävänsä
jumalat ja ajalliset
Niitä sitten selitteli
muka meille tyhmemmille

Mullekin se todisteli
että hälle oikee olin
Vaikka halus hameen alle
rillit huurus hamueli

Rantapusikossa aina
halusi hän minut nähdä
vaikka aina ensin meni
piiloon puun ja pensaan taakse

Sieltä aina tirkisteli
kunnes sanoin:- nyt mä lähden
silloin hyppäs esiin sieltä
pussaili ja puristeli.

Yhden kerran sit ei tullu
sain vain kirjeen -etten suris
vaikka lintuin oli poissa
-pyyhin sillä takaliston