Kuin muisto vanhasta venäläisestä elokuvasta

muualla

kärpänen ikkunassa, minulla peukalo sen veljen veressä

oma vereni ohutta

ulkona löysää sadetta

tuo surisee…suotta

jotakin tässä, aikani kuluksi

valuvia pisaroita, jokunen kerrallaan.

 yksi   luiskahtelee 

toinen jää kiinni lasin pintaa

-tappaisinko tuon kärpäsen tuosta?

nyt se on tehty

se oli siinä, ei enää surise

peilikuvani valuu sateen mukana

vahvat haisevat. minä vain vähän tuoksahtelen,

…miedosti, silloin tällöin

verevät saavat aikaiseksi, rakentavat saunoja ja rappuset taloihinsa.

minä olen vähäverisiä, en keittele hilloja enkä kaada karhuja

herätyskello vikisee jossakin, luuri lattialla

patterit lopussa

sukat ei pysy jalassa

kaukosäädin…

          kaukana

minä olen kuiva nahka, kynsinauhani näivettyneet

keltaisen harmaat

haiseeko kärpänen millekään

ranteeni liian rento edes leukaani kantamaan

eilen soi ovikello

nyt ei ole edes kärpästä

Kirsi Blomberg

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s