1979

Just nyt ei pukkaa uutta niin panen palamaan tosi vanhoja.

EI

Tuskin olin kertonut että rakastan sinua, kun jo katsoit toisaalle

– No, sanoin.
– Mitä no?
– Entäs sinä?
– Eikö vähempi riittäisi?
– Pannaan riittämään, sanon päättäväisesti.
– En muuta mieltäni, älä odota mitään, sanot ja naputat pöytää.

Jaha, nyt pitää osata lähteä. Tässä kohti pitää osata lähteä.
Laittaa jalkaa toisen eteen ja mennä, kävellä eteenpäin, niellä kyyneleet,
kulkea määrätön matka, muistaa syödä ja juoda, puhua puhelimessa,
kertoa jollekin keskellä yötä.
– Ei, ei se muuta mieltänsä, sanoi ettei ikinä muuta mieltänsä.
Ja hyvät ystävät sanovat:
– Et varmaan mee takasi. Etkä soita sille!

Kadut, että kerroit rakastavasi, kadut että kerroit kellekään.
Pyörität kaikki numerot paitsi viimeisen
ennen kuin lasket luurin paikoilleen

Pakotat taas itsesi uimaan, juoksemaan ja näkemään ja unohtamaan.

Kävelet
Kävelet

Ja sitten sinä tulet vastaan sen uuden kanssa
Teillä on kaikki jo selvää, kuljette saman sateenvarjon alla

Naisesi katsoo minua muka säälivästi pää kallellaan.
Sinä olet kertonut sille minusta.

-Kirsi Blomberg-

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s