Lumen puutteessa vanha runokin on avuksi

Muisto lumisateesta lumisateessa
nyt kun sataa vettä

Lumihiutaleet eivät osaa päättää mihin suuntaan sataisivat
ainakaan ne eivät ole yksimielisiä. Tuokin suoraan ylöspäin… ja samaan paikkaan mistä se tuli.
Kukaan muu ei katsele lumitanssia Tukholman yllä vaan Nybroplanin risteyksessä vedetään kaulusta ylös ja lippahattua syvemmälle.
Ei kahta rakastunutta missään, ei kahta lumen lasta , jotka juoksevat suu auki vangiten hiutaleita kielelleen.
Se oli kauan sitten, ei tämän bussin ikkunan takana ja kesti vain sen lumisateen ajan. Nimenkin muistan. Se oli Pentti.

PS:
Arvaatko mistä vanhasta tiedotuksesta olen muunnellut:
“Lumen puutteessa oma vanha runokin on avuksi”?

Advertisements

Aina en ulvo

kissa vahtii

Mykkä todistaja, Topi-kissa:” Tästä se vilahti ohi”. Foto: Kirsi Blomberg

juoksee sutena suoraan suolle
lentää yötuulena yli mättäiden
roiskauttaa vauhdissa ruskeaa vettä
jo kaukaa koirien louskutus
varjona mäkien yli
selkä suorana aamuyön tunteina
taakseen katsomatta
kuononsa perässä
läpi autonvalojen
vilahtaa aidan ali
silmät kultapalloina
naapurin pihan poikki
jättää jälkiä
niityn yli jossa tuoksuu kauriille

nyt jo jolkuttaa
kääntää päätään itään
lepikon takana aamurusko
juo rapakosta vettä
lepää kylmä maa mahan alla
nostaa päätään
kääntää korviaan
tietää missä on
nuuskaisee ilmaa
lipaisee
nielaisee ja läähättää
laittaa pään tassujen väliin
ei tee mieli edes ulvoa

-Kirsi Blomberg-