Tuuli

Kuva

Mikä lie ollut, kylmä henkäys Siperian taigalta,

syvältä, syvältä, tapettujen haudoista

noussut ikirouta,

joka meni

selkärangasta sisään suoraan sieluun

herätti henkiin sen mullalla piiloon pedatun – mustan.

Aurinkoisena päivänä kun kaikki olisi oikeastaan voinut olla hyvin.

Advertisements

Sanontoja arkipäiväksi

hevonen voitti voitti tai ei voittanut

Kyllä nyt on laastarit lattilalla. äitienpäivä pilalla, veneenteko pahasti kesken, verkkosukat makkaralla ja köyhällä äidillä monta lasta.

Vähänkös on satanut Pielisellä ja  elämänpyörässä  lonskuvat vanteet..

Kohta on karvahatut keitettynä, sillin liemi housuilla ja Valpurin talkoot takanapäin.

Perunatkin vielä muussaamatta ja naapurillekin kuuluu kuuluvan hyvää.

Ollaan sitä taas niin varastomiestä  ja serkkua sormella sörssimässä.

Vielä minä teille kehäkukan näytän ja joko on mummolla viimeinen mato koukussa?

Sitä on taas munkin kanssa mehua juotu

Ja

Aina on aikaa nyskämyyryyn ja kupongissa taas viisi väärin.

Mutta

Eiköhän tästä selvitä taas seuraavaan karkkipäivään.

-Kirsi Blomberg-

Tammen alle jäänyt

halkorivi

tammi on minulle vain vähän tuttu
meilläpäin ei niitä ollut
tiesin vai, että tammi seisoo kuin Tuomas
niitäkään ei meilläpäin vielä ollut

meillä mentiin varjoisalta rannalta koivun alta vesille
eikä tarvinnut miettiä oliko kaunista

tiesin sen koivun alla kuinka tappi laitetaan,
kuinka huovataan
isä kehui, sinä pärjäät, lyöt melalla jos tarvis

ota suunta koivusta ja ala soutaa

tammi on minulle vain vähän tuttu
nojaan siihen
se ei taivu veden yli
sillä ei ole venettä joka vei minut pois
mutta se on siinä
koivut kai jo halkoina.

Paskapulun paskapointsit

“Vaan oisinpa uljas kotka niin nousisin lentohon mutta kun”…, sanoi pulu jonka tapasin kaupungilla. Tässä hänen tarinansa.
fiskar

 

Olen melkein valkoinen lintu, tämä pensas on minun!

Kaikki muun väriset ovat väärällä tavalla viisaita, tai siis tyhmiä, tai siis jotakin.

Varikset ja harakat ja lokit, jotka ovat molempia, lentelevät sinne tänne,

nappaavat kaiken nokkani edestä, vaikka tähän kohtaan taivaasta tippuvat murut ovat oikeastaan minun, koska olin täällä melkein ensiksi.

Tekisivät niin kuin minä, pysyisivät omissa puskissaan. Tämä on minun. Olen tämän suurella vaivalla itselleni taistellut. Tai siis ukki tai joku tappoi ne muut kirveellä. Ja nyt tämä on minun.

Ja tässä pysyn niin kauan kun marjoja riittää!

 

Olen yksinlentävä lintu, lennän matalalla.

Pyrähtelen siivet pusikkoani viistäen, päälle paskannettuna-

Punatulkkujen unohtamana, -sanovat olevan minun puolellani mutta kun näkis.

Ovat muka parveilevinaan kenen kanssa vaan.

Entäs vihreät papukaijat sitten.- Aina on jokin maailman loppu minun vika.

Minun vika? Minä syön marjoja alaoksalta. Miten mikään tässä maailmassa voisi olla minun vika?

 Nämä marjat ovat minun. Minä syön ne kaikki. Ei niistä muille riitä. Tai jos riittääkin, niin ne on silti minun.

Syljen sitten siemenet ja huutelen hävyttömyyksiä.

Tänne tartte tulla etäkyliltä- toisten marjoja hamuilemaan.

 

Olen painava lintu, joskus tipahtelen oksilta. Miksi eivät tee tarpeeksi vahvoja puita?  Ei ole minua ajateltu yhtään

Mutta minulla on perspektiiviä nähdä asioita. Minulla on oikeus puolellani.

Minulla on myös oikeus olla väärässä. Sehän minulla vasta onkin.

Sillä juuri minulla on oikeus olla väärässä, ei pöllöt ja viisaammat saa päättää vaan siksi että tietävät paremmin.

Kaiken maailman koulutiedosta saavat etumatkaa. Helppo kai niitten on nokkia.

Entäs sitten puhtaat pulmuset ja rauhan kyyhkyt. Ovat vaan olevinaan. Ja miten tyhmiä ja yksinkertaisia.

 

Sinitiaislaumat lentävät Brysseliinsä ja syövät siellä kupunsa täyteen ja tulevat sitten tänne sanomaan että minun pitäisi oppia jakamaan muillekin.

 Eikö ne jo tajua? Tämä on minun! Juuri tämä pensas ja sen ympärillä olevat maat, nekin ovat minun. Jakakoon omistaan jos se kerta on niistä niin hauskaa.

 

Olen melkein valkea, matalalla lentävä, painava lintu, syön eniten mutta minulla on aina nälkä ja se on muitten vika.

Ja kukaan ei minua rakasta.