Paskapulun paskapointsit

“Vaan oisinpa uljas kotka niin nousisin lentohon mutta kun”…, sanoi pulu jonka tapasin kaupungilla. Tässä hänen tarinansa.
fiskar

 

Olen melkein valkoinen lintu, tämä pensas on minun!

Kaikki muun väriset ovat väärällä tavalla viisaita, tai siis tyhmiä, tai siis jotakin.

Varikset ja harakat ja lokit, jotka ovat molempia, lentelevät sinne tänne,

nappaavat kaiken nokkani edestä, vaikka tähän kohtaan taivaasta tippuvat murut ovat oikeastaan minun, koska olin täällä melkein ensiksi.

Tekisivät niin kuin minä, pysyisivät omissa puskissaan. Tämä on minun. Olen tämän suurella vaivalla itselleni taistellut. Tai siis ukki tai joku tappoi ne muut kirveellä. Ja nyt tämä on minun.

Ja tässä pysyn niin kauan kun marjoja riittää!

 

Olen yksinlentävä lintu, lennän matalalla.

Pyrähtelen siivet pusikkoani viistäen, päälle paskannettuna-

Punatulkkujen unohtamana, -sanovat olevan minun puolellani mutta kun näkis.

Ovat muka parveilevinaan kenen kanssa vaan.

Entäs vihreät papukaijat sitten.- Aina on jokin maailman loppu minun vika.

Minun vika? Minä syön marjoja alaoksalta. Miten mikään tässä maailmassa voisi olla minun vika?

 Nämä marjat ovat minun. Minä syön ne kaikki. Ei niistä muille riitä. Tai jos riittääkin, niin ne on silti minun.

Syljen sitten siemenet ja huutelen hävyttömyyksiä.

Tänne tartte tulla etäkyliltä- toisten marjoja hamuilemaan.

 

Olen painava lintu, joskus tipahtelen oksilta. Miksi eivät tee tarpeeksi vahvoja puita?  Ei ole minua ajateltu yhtään

Mutta minulla on perspektiiviä nähdä asioita. Minulla on oikeus puolellani.

Minulla on myös oikeus olla väärässä. Sehän minulla vasta onkin.

Sillä juuri minulla on oikeus olla väärässä, ei pöllöt ja viisaammat saa päättää vaan siksi että tietävät paremmin.

Kaiken maailman koulutiedosta saavat etumatkaa. Helppo kai niitten on nokkia.

Entäs sitten puhtaat pulmuset ja rauhan kyyhkyt. Ovat vaan olevinaan. Ja miten tyhmiä ja yksinkertaisia.

 

Sinitiaislaumat lentävät Brysseliinsä ja syövät siellä kupunsa täyteen ja tulevat sitten tänne sanomaan että minun pitäisi oppia jakamaan muillekin.

 Eikö ne jo tajua? Tämä on minun! Juuri tämä pensas ja sen ympärillä olevat maat, nekin ovat minun. Jakakoon omistaan jos se kerta on niistä niin hauskaa.

 

Olen melkein valkea, matalalla lentävä, painava lintu, syön eniten mutta minulla on aina nälkä ja se on muitten vika.

Ja kukaan ei minua rakasta.

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s