Jo melkein unessa

Jo melkein unessa elämänliekki vaeltaa ihmisen rinnassa yli violetin orvokkimeren,
orvokkimeren, jonka yllä loistavat kilahtelevat, hellästi humisevat tähdet.
Tähtien valossa lapsen käsi vie soihdun aamuun,
aamuun, sinisempään kuin silmät, kunnes polku johtaa metsään,
metsään, oksien alle suuren vihreyteen,
vihreyteen, jossa kuusen alla lähteestä pulppuaa matala maan laulu,

vedessä

laulu josta ulpukka värähtää,
värähtää kuin kohta puusta putoava omena,
omena, jonka punan nostaa nukkaista poskeaan vasten, ennen kuin puraisee siitä mehukkaan, kirpeän palasen ja vie mukanaan uneen, seuraavana päivänä sammuneeseen.

Roy Anderssonin elokuvaa odotellessa

Jo ennen kuin olen nähnyt elokuvan: Kyyhkynen, joka istui oksalla ja mietti olevaisuutta, kuvittelen että minulle tulee ehkä tällainen, ajassavenyvä olo.

Mies joka unohti violetin

Makkaroita hehkulampun loisteessa
Makkaroita hehkulampun loisteessa. Foto: Kirsi Blomberg.

Betonitalossa, jota pidettiin modernina seitsemänkymmentäluvulla,
neljännessä kerroksessa, rapuista oikealla on harmaa ovi, joka vie
ruskeaan käytävään-
Mies meni siitä sisälle joka päivä. Tänään hän ottaa jalastaan kalossit.

Hän vei keltaiseksi virttyneen tupperware-purkkinsa konttorin keittiön jääkaappiin ja haki sen sieltä
11:45. Tänään purkissa on haileaa hernekeittoa mies oli lorauttanut siihen vähän liikaa vettä.

Mies oli töihin tultuaan ehtinyt jo tappaa yhden kärpäsen ja vaihtaa kenkiinsä uudet nauhat.
Nyt hän siirtää yhden raportin pöydän oikeasta laidasta vasempaan.

Työpaikkalla oli muitakin. Yksi oli varsin ärsyttävä ja lauleli usein.
Mies painaa tietokoneensa nappia useaan kertaan.

Joskus mies nukahtaa työpöytänsä ääreen ja näkee mustavalkeaa unta orvokeista.
Unessaan hän koettaa löytää violetin. Sitä ei ole missään.

Betonitalon valoputki särähti. Mies hätkähtää ja katsoo tummuvaan ikkunaan.
-Kirsi Blomberg-

Pyöritystä

Ajatus tähän tekstiin syntyi eilen illalla Kungsträdgårdenin kansanmusiikkikonsertissa kun kuuntelin 75 öringen duon Häävalssi nimistä kappaletta.
Kirjoitin sille sanallisen jatkon, jonka pitäisi pyöriä melkein itsestään.

Häävalssin jälkeinen valssi

Kuka tässä ketäkin pyörittää
kuka tässä ketäkin niin
kuka ketä vetää ja vängertää
lattian yli hämmentää
pyörittää loputtomiin

kuka tässä ketäkin haluaa
saada pyörryksiin
ympäri, ympäri houkuttaa,
koukuttaa loputtomoniin
syliin ja kaulasta kiin

Kuka tässä ketäkin pyörittää
kuka tässä ketäkin niin
samassa ringissä hyrränä
pyörrittää syöveriin
ikuisesti kierteisiin

kuka tässä ketäkin pyörittää
kuka tässä ketäkin niin
kunnes yksi häviää ja
jäät nurkkaan seisoksiin
ei kukaan enää pidä kiin

-Kirsi Blomberg-