Jo melkein unessa

Jo melkein unessa elämänliekki vaeltaa ihmisen rinnassa yli violetin orvokkimeren,
orvokkimeren, jonka yllä loistavat kilahtelevat, hellästi humisevat tähdet.
Tähtien valossa lapsen käsi vie soihdun aamuun,
aamuun, sinisempään kuin silmät, kunnes polku johtaa metsään,
metsään, oksien alle suuren vihreyteen,
vihreyteen, jossa kuusen alla lähteestä pulppuaa matala maan laulu,

vedessä

laulu josta ulpukka värähtää,
värähtää kuin kohta puusta putoava omena,
omena, jonka punan nostaa nukkaista poskeaan vasten, ennen kuin puraisee siitä mehukkaan, kirpeän palasen ja vie mukanaan uneen, seuraavana päivänä sammuneeseen.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s