Ai, kato kvarkkiko se siinä?

Kuva: Siassa minun varjo. kuva: Kirsi Blomberg

Materia tulee ja menee.
Järjestelmä päättää.
Kvarkit siellä sekä täällä.

– Ai kato kvarkki, tuoltako se näyttää?

…ei ole vielä kukaan sanonut.
Minuus ja sika samasta aineesta.
Minuus söi ensin
ilman välimerkkejä
piste.
sitten sika söi loput
yhdessä lannoitimme maan ja taivaan

Pitääkin olla välimerkkejä, muuten ei ihmisparka ymmärrä edes itseään.

Luotiin yhdessä välimerkki poikineen.

Meteori toi vettä ja kysymysmerkin siemenet.
Asteroidi toi vettä ja palan kaksoispisteestä ja huutomerkin joka uhkaa maata!

–  Mitä tämä tämmöinen taas on, luonnontiedättä vai humaniooraako tässä ollaan hakemassa?

–  Sekaisin kuin tukka tuuleessa.

-Ai, no sitten.
Mahdollisuus näkevään silmään,
onko se maassa syntynyt yhdistelmä,
vai onko avaruudessa yhtä paljon silmiä kuin tähtiä?
Vai, vai, vai.
Ja, ja, ja.
Ehkä, ehkä, ehkä?

Javaiehkyys kaikkeuden moottori?

Tämä on mahdollista, tuo ei.

–  Just nyt ei sovi millää, katotaan huomenna uudestaan.

Ajatukset täällä, sitten siellä.
– SYNTYMÄKARJAISU!
Imussa ja työnnössä
– AAAAAAAAAH, AAAAAH!
-Rakastan sinua, yhdistytään, tehdään puoliksi kopio sinusta ja minusta!
-Sorry, ei nyt sovi,
-OK, toisen kerran?
Sinuus ja minuus, leijailemassa, kohtaamassa ja eroamassa.

– Hyvästi rakkaani, kohtaamme Venuksella,
– Ole sinä tällä kertaa kaasu, minä olisin se kipinä.

Alkuräjähdykset

Sanon rohkeasti monta. – MONTA.

-Äitiiiiiiii, päästä minut takaisin sisään!

Olen seuraus, mutten kai syy.
Olen yksi kasautuma-tuma-tuma-tuma.
Vain tällä hetkellä tämä jämä, jämä, jämä.

– Hetkinen, mistäs olet taas tuon tietävinäsi?

–  Jotakin piti sanoa, hyväähän minä vaan.

Solut kopioituvat, entäs niiden kasaumat? Niinkuin nyt Hanna- tädin kakut

– -Oikeasti?

–  Oikeasti?  Siis kaksoset ja osaksi myös siskot ja veljet ja osaksi myös sitten sika ja bananikärpänen.
Olen muuten puoleksi isin pikkuruinen siittiösolu, asustin kerran kiveksessä!

-Oliko siellä kivaa?

– Höh.  Sitten puolet minua vipsutteli häntäänsä ahkerasti äitini munatiehyessä. Valvontakamera näki kun puolikkaani ui ohi. En kyllä itse muista, kun en ollut vielä itse.

– Tarinassasi yhdistyy siis geeni ja meemi.

– Miten niin, joka tapauksessa puolet minusta kohtasi toisen puolikkaansa, valtavan munasolun ja eikun vaan kimppuun!

– BINGO!

-Tai bingo ja bingo, miksi juuri tämä nenä?

–  Oliko kaikki numerot varmasti oikein? 

– Entäpäs jos otettaskin uusi kierros ja uudet pallot?

Kuinka monta bingoa, jotka eivät olleetkan bingoja, vaan harjoituskappaleita tai sitten se maailman paras minuus, joka ei syntynytkään.
Nerot ja pelastajat ja maailman paras sopraano jotka katosivat maailmankaikkeuden viemäriiiiiiiiiiiiiiiiiiiin, jo ennen syntymäänsä.

-Tarkoitus oli laulaa Metropolitaniassa, mutta kun ei niin, niin ei.

-Ehkä toisen kerran?

Tässäkään minäkasaumassa ei juuri mitään samaa kuin syntyessäni.
Tai/ja/paitsi järjestelmä, jossa asuu sen oma muisti, entä muuta?

– Ei kiitos muuta.

– Kassa olisi vasemmalla, mutta muistattehan, että meillä on myös urheiluosasto, siellä olisi hulahularenkaita erikoistajouksessa!

Napa on toditusaineistoni ja se että tiedän nimeni,
vaikka siitäkin vaihdoin puolet pois.

Hetkinen, ennen kuin lopetan, mikä osa minua kantaa lapsuuden muistoja kun melkein kaikki osat on vaihdettu? Kertoiko aivosolu ennen kuolemaansa seuraajalleen mitä tiesi?

– Juu, sitten tämä tyyppi nukahtaa, jos juo enemmän kuin puoli pulloa viiniä, tykkää kirsikoista ja osaa sanat kymmeneen madrigaaliin.

– Voi ei, onko pakko opetella kymmenen madrigaalia? 

– No, ota vaan kertosäkeet, mutta sano, että osaat loputkin.
Missä puuttuvat palaset, madrigaalin alku ja loppu, tekijäkin jo kuollut.

Tietoinen minuuteni ja ikuinen sikuuteni
uudistuva ja sama.
Systeemi pyörittää kysymysten myllyä ja
sydämen sähköä, tätä ajatusta?
Yksi ja nolla.Viisi pillku kolme.
– Minä ja sika yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin.

– Hyi, en tule. Sinä haiset.
Enimmäkseen vettä.
Järjestelmät ovat.
Materia tulee ja menee.

Katson vierestä ja napaani kertyy harmaata.

Pesen  sen ja samalla huuhdon omaa menneisyyttäni, sinua pois minusta.

– Sanoitko napa, pohjois- vai etelä, missä on muuten linnun napa?

Tuuli vei/toi tuoksun ja hajun.

– Entä jos nenä on tukossa?

–  No, huomenna uudestaan.

-Kirsi Blomberg-

Advertisements