Aika on mustaa

Aika on mustaa

Ajan musta materia peittää näkökenttäni tulevaisuuden yhdistelmille.
Oletan, että tulevaisuuteni on jo oltava siellä mahdollisuuksina ja järjestelminä, jotka seuraavat luonnon lakeja. Siellä tulee siis olemaan vettä ja hiiltä, joista dna:ni sen hetkisessä tilassaan minua korjaa ja kokoaa.
Siellä on loppuelämäni ja kuolemani, se on melko varmaa. Tai ainakin yhtä todennäköistä, kuin että elän juuri tänä yhdistelmänä, vain tämän kerran.
Siellä ajan nyöhnän takana ovat myös mahdollisuudet ajatuksille, jotka tietoisuuteni pystyy havaitsemaan vasta sitten, vasta siinä yhdistelmässä tai sitten ei.
Seison tässä vuodessa, musta verho ensi vuoden edessä.
Mustaa materiaa jonka läpi voin kulkea vain sitä nopeutta, jonka sen läpi kuljetaan, sitä näkemättä tai käsin koskettamatta suljettuna ajan kapseliin, tähän hetkeen.
Vierelläni vaeltajia tulevaisuuteensa sokeasti luottaen tai muka sen vaaroja jo aavistellen.
Jos katsot taaksepäin, sielläkin välissä aikapölyä…nyöhnää.
dna:si vaellukset sotakentillä, kuolon karjaisut,
syntymähetket, kevätpäivät, menneisyyden meri, tähtihiukkaset…jokaisessa solussasi
-muuttuvana yhdistelmänä vaeltamassa suuressa näkymättömässä,
mustassa materiassa sitä syöden.