Milloin kirves pysähtyy?

musta kuolema 1
Foto: Kirsi Blomberg

Sateisten puistojen haikeus
kymmenen vuotta sitten
kun varakas rouva siirsi
varjonsa kärjellä syrjään
kuolleen kirjavan linnun
jonka nimeä hän ei tiennyt.

Lakaisuauton kuskin
kohta savuke yössä kiilui
kun hän moottorin sulki
ja aution kadun laitaan
seisahtui ja toivoi
rinnalleen mukavan naisen

Ristiritarin kirves 

pysähtyi hetkeksi ilmaan

ennen kuin halkaisi kallon
Maasta maahan se kulki

kunnes tylsyi ja juuttui
kantajan omaan polveen

Humalaisen naisen nauru

-sukkahousut rikki.

Lakaisukoneen miehen

entinen nainen ja rakas

rikkaan puistonaisen sisar.

kallonhalkojan jälkeläinen

Tuhannet hetket ennen
kuin tapahtuu juuri tämä
joku räjäyttää pommin
ja itsensä samalla ilmaan

Milloin pysähtyy kirves

ennen kuin polvi on halki?

Tai?

Tukholmassa 27.8. 2013 (jolloin mitään näistä ei tietääkseni tapahtunut, ainakaan täällä)
-Kirsi Blomberg-

Lapsuuden ystävälle

DSC03381Aikuisuus on sairaus josta olen parantumassa.

Toipilasaikani on ollut pitkä.

Nyt olen selvästi kutistumaan päin ja maailman asuttaa jälleen ihmeelliset olennot.

Kuten sinä. Nyt näen taas että sinäkin olet ihmeellinen ja sinulla on salaisuus.

Salaisuus jota piilottelet selkäsi takana, puserosi sisällä, nukkaisessa taskussa.

Mustat varjot, keijut ja valon pisarat. Mystiset tuulet, sammalmetsä ja läpinäkyvät siivet.

Kaikki se mikä ei ole totta.

Kaikki se on jälleen minun.

Ihan lähiaikoina voivat  lapsuuden mielikuvitusystävät

kulkea vierelläni ja laulella hiljaa tuttuja lauluja.

Hyvästi aikuisuuden totinen hulluus.

Minä  piirrän kuvaa josta ei näy vielä mitä siitä tulee.

Sinä  lähdet siinä jonnekin kauas heti kulman taakse.

Minä vilkutan rannalla ja odotan jo paluutasi.

Olen näin vain hetken.

 

Sitten muista miksi halausin aikuiseksi

Pakenin öisiltä möröiltä, karkasin lapsuuden peloilta

tiedon lampun heikkoon hohteeseen.

Se on ainoa turvani,

Sillä keijukaiset eivät mahda mitään

lapsuuden yön mustalle kuristajalle.

Sen voittaa vain parempi tieto.

Parempi tieto jossa uin rohkeasti ulapalla

keksien merenneitoja kantamaan minua syvyyksien yli.