Utopian jälkeen

Kun paratiisi on jo ollut ja utopia täällä.

Kun kaikki pelaavat samassa joukkueessa yhteiseen maaliin.

Kun leijona syöttää lampaalle pallon.

Kun lammas potkaisee sen reippaasti takaisin.

Kun kaikki hurraavat yhdessä.

– Hyvä mustalammas, täydellistä.

Kun tilanne on 100 kaikkien hyväksi.

Kun Einollakaan ei ole paha olo.

Kun se on totta.

Kun kaikki on täydellistä.

Kun yhtenä päivänä vaaleanpunainen pilvi

tuoksuu paremmalle kuin ruusu.

Kun kaikki laivat palaavat satamaan tuutaten iloisesti.

Kun verta ei valu.

Kun ei ole kuukautiset.

Kun kukaan ei ikävöi ketään.

Kaikki voittavat lotossa joka viikko.

Kun kaikki nenäliinat ovat puhtaita.

Kun kaikki saavat ananasta ja omenoita.

Kun testesteroni saa miehen silittämään varovasti kissaa.

Kun miekalla levitetään voita yhteiselle leivälle.

Kun kaikki huutava kuorossa.

– Kiitos nyt on hyvä, niin helvetin hyvä!

Kun kaikki saavat toisensa ja muitakin.

Kun kukaan ei enää kirjoita runoja.

 

-Kirsi Blomberg-

Kurkistan reunan yli

Kurkistan reunan yli eiliseen

Siellä on kaikki mikä jäi tekemättä, kun elämä tuli väliin.

Sanat perunasäkeissään mätänemässä, ikuisessa perjantaissa,

turhaan maanantaita odotellen.

 

Kurkistan reunan yli, noin vaan yleensä.

Käännän siellä hikihatussa rattia pois hautaan vievältä tieltä,

samalla kun ruumiini kuohuu elämän ja kuoleman kulhossa ja muuksi muuttuu.

Lysähtää, nousee ja haisee.

Hui. Liika on aina… liian vähän.

 

Vilkaisen vielä varovasti, vain toisella silmällä, reunan yli.

En tee siellä näköjään mitään. Seison kadunkulmassa ja katselen

kun elämä kulkee ohi ja kukaan ei pyydä minua mukaan.

Onpas nyt sääli. Ei tuota viitsi katsella.

 

Kun en katso reunan yli, huomaan olevani kusiainen kusiaispesässä.

Olen tuo viides vasemmalta. Vedän valtaisaa rautanaulaa edestakaisin.

Kiskoin  sen eilen omasta hampaastani.

Väsyttävää.

 

Kurkkaan vielä reunan yli. Lupaan, että tämä on viimeinen kerta.

Nyt siellä on kevät.

Istun kirsikkapuun alla ja kerron kauniita tarinoita kirkassilmäiselle lapsenlapselle.

Jään siihen.

Sen kuvan liimaan silmälasieni sisäpintaan.

Kunnes taas unohdan lupaukseni ja  kurkistan reunan yli.

-Kirsi Blomberg-