Sankarirunoutta: uranuurtajat

Vedetään tämä vene nyt niin pitkälle kuin aroa riittää.

Jäljessämme todisteena ura.

Edessämme ei uraa koska olemme uranuurtajia

-matkalla eteenpäin.

Se on tuolla edessä päin, jos et sattunut tietämään.

Vedä sinä välillä niin minä työnnän.

Viedään tämä vene kauaksi, läpi rännän ja lumen.

Olemme sankareita.

Hauis on päivän sana.

Hiki, aurinko kärventää karvaista selkääsi.

Pitää uurtaa uraa.

Muiden tulla perästämme.

Se on tehtävämme.

Tästä ei ole vielä mennyt kukaan

-tai ainakaan pitkään aikaan.

Vaihdetaan tuolla kukkulalla kilometrin päässä.

Sitten minä veden ja sinä työnnät,

Mikä kukkula?

Herrajestas, tässähän on ura poikittain.

Ja sinun jalanjälkesi ja minun.

Voiko omaa uraansa uurtaa kahteen kertaan?

No ei.

Silloin emme olekaan sankareita

Olemme harhailevia raukkoja.

Tule viereeni, levätään veneessä.

Annetaan virran viedä,

-ei enää uurreta uraa.

Advertisements

Talviunisille

 

Minä haluan marraskuussa karhun kainaloon

villasukat makkaralla uniasentoon.

Vähän voitas ynistä ja suuta maiskuttaa

Ja talven tuutu tulisi meitä heijaamaan.

Kylkeä me käännettäisiin ennen joulua,

lumen alla kuorsattais viel pari kuukautta.

Karhun kanssa kahdestaan  hyvässä sovussa.

Hyvä siin ois ollessa talvilevolla-

Höyry nousis lämpöinen havujen lomasta.

Variskin sais lämpöä  somasta kodasta.

Kevään tullen kuiskaisin mä  korvaan karvaiseen.

Nähdään taasen syksyllä kun lunta satelee.