Peili peilissä eli Yliannos Arvo Pärtiä

pärt

Kuva: Sininen valhe, Kirsi Blomberg

Kantaako valkoinen pumpuli uimamiestä

nukuttaa syliinsä väsyneen lapsen

pehmentää mummon istumatyynyn

hyväilee sinua  kun pyyhit suupielistäsi

huulipunan jätteitä ja tahraat, tahraat.

Hukutko pumpuliisi

kadotat lapsuutesi valkoisiin valheisiin

tiukkuisen takapuolisi alla vain tyhjyys

jo ennen kuin maalasit suusi petoksen punavärillä.

 

Advertisements

Kotikaupunki

 

Hieron poskeani kaupungin kiviseinään.

Se ei tuoksu millekään.

Oma maalaisuutenikin enää vain kainaloissa.

Kulman takana sama aurinko kuin

selkänne takana kun kävelitte minua kohti ja sitten ohi.

Avaan kadunvarsien loputtomia ovia.

Seinillä tuntemattomat nimet.

Joku Andersson asuu ylimmäisenä.

Sillä on näköala.

Jossakin kerroksessa minäkin.

Yöllä joku huutaa, reittikone hyrisee rauhanajan turvaa,

Pitäisi ostaa uusi kynnysmatto.

Tässäkö se on nyt, se koti?

Yhtenä päivänä viimeinen korahdus.

Joku toinen pyyhkii jalkansa mattoon.

Laittakaa suuhuni pantterikaramelli kun kuolen,

että tiedän juuri minun jättävän tämän kaupungin.