Katselen merelle päin

Istun merelle päin.

Aurinko milloin otsassa milloin niskassa.

Katse horisontissa pää kuumana.

Merimetso lentää ohitse matalalla.

 

Aurinko milloin missäkin.

Kuu kalpeana.

 

Katselen merelle päin vielä kun maapallo  keikahtaa talveen

ja merimetso on kadonnut vasemmalle.

Äskenhän se tässä vielä.

Katselen sinne päin.

Aurinko- ei missään.

Aina ei ole kaunista tai ainakaan hyvää.

 

 

Katselen ikkunan takaa äänetöntä merta.

Kunnes maa löytää taas asentonsa,

jossa voin istua merelle päin.

Usein on kylmä.

Joskus aurinko paistaa niskaan.

Merimetso tulee takaisin oikealta.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s