All posts by Kirsi Blomberg

Tältä sivulta löytyy runojani. Jos joku innostuu tekemään säveliä runoihini niin ottakaa ihmeessä yhteyttä. About : Kirsi Blomberg on toimittaja ja kirjailija Kirsi Blomberg os. Eskelinen syntyi Varkaudessa 12.5. 1958. Hän muutti jo vauvana Kuopioon ja asui siellä vuoteen 1978 jolloin hän muutti Tukholmaan. Opiskelut: Vaihto-oppilasvuosi 1974-1975 Van Nuis ja John Burroughs High Kaliforniassa Kursseja Creative writing and speach Kuopion musiikkilukio1975-1978 Tukholman yliopisto 1978-79 sekä 1986-1988 Kulttuuritieteilijätutkinto (pääaineina kirjallisuustiede ja tiedotusoppi) fil.kand. Muita opintoja: psykologiaa ja opintoja yhteiskuntasuunnittelijalinjalla. Ensimmäinen julkaisu: 1967? Enkelien siivouspäivä taivaassa Yleisradion Noita Nokinenän kirjelaatikon kirjoituskilpailu, palkintotila ehkä kolmas. Kuopion kaupungin koululaisten runokilpailu:1968? Kuopio-runo Raittiuskilpakirjoituspalkinto 1968 Oppikirjoja: Ord. Bild och Musik 1985 LT Nå ut och gör tankarna synliga (Kirsi Blomberg ja Katarina Åkerlund) 1989 LT Romaani Tärinää hyytelössä HUMART 2001 Turpa kiinni Tukholmassa Comder 2016 Läikittäin Hyvä Tahto Comder 2017 Finn kirjan antologiat 2011 ja 2012 ja 2013? Lasteneohjelmien ja -elokuvien käännöksiä englannista suomeksi. TV-trailereita 1988-1992. 1987- Uutistekstejä, ajankohtaisjuttuja, satuja, kuunnelmia, kertomuksia, huumoripätkiä, trailereita matkakertomuksia radiolle. Sveriges Radio.

Missä olin yöllä?

 

 

missä olin yöllä?

näitkö mihin menin?

olit illalla siinä

ja olet taas siinä kun on aamu

missä olin minä, kun en itsestäni tiennyt?

 

 

 

Advertisements

Vähänkös?

 

Armoton aamu

kadotuksen kaivossa: onnen avaimet, ilon suodatinpussi ja suoruudet sukat.

Märkää vettä.

Jo ennen seitsemää peittoan tyynyllä kahdeksan herätystä elämän epäreilussa painiottelussa

silti häviöllä kelloa vastaan

vasta aamuisella niskalenkillä voitan itseni.

sanon Mersulle suojatiellä: Mulle älä tule.

 

Gunnar Björling tiivistää tangoja

Foto: Kirsi Blomberg

Gunnar Björling oli runoilija, joka riisui pois kaiken turhan ja siitä mitä jäi jäljelle, tiivisti  muutamaan riviin lyhyin sanoin, sitä mistä ei puhuta.

Rivejä, jotka ovat hyvin lyhyitä ja jotka kantavat jotakin hetkellistä tunnetta. Herkkää ja vahvaa samalla kertaa. Sanatkin omia. Kuten nyt vaikka: “ohört blott”.

Minulle tuli mieleen, että jos hän olisi kirjoittanut tangoja olisivat ne ehkä olleet jotakin tämän tapaista

 

Arvaa tango!

 

1.

taivaan ja pilven välissä

pullistuma

nieli poislentäjien avun huudon

raapaise siitä

mykän varjosi ilopisarat

 

 

2.

 

pettyneen askeleen lemutuoksu

valon veit

ei enää

ei mitään oli kaikki

 

 

Murenevat lumisateessa

Vanhat äidit kuolevat keskellä talvea

 

mummon-likoorilasit-kirpputorilla

Kuva: Mummon likörilasit myynnissä kirpputorilla, Kirsi Blomberg

 

Vanhat äidit kuolevat keskellä talvea,

harmaista päivistä vain  lyhyt askel ikuiseen pimeyteen.

Jo kesällä kutovat ympärilleen kaapua,

kerros kerrokselta elämästä oheten.

Heräävät vielä muutaman kerran kahvin tuoksuun.

Silmien päällä kalvot, viimeinen pohjaton, villin minkin katse:

– Sinä tiedät, että minä tiedän.

Perhosina kotilossaan nytkähtävät,

murenevat lumisateeseen.

Elävät edelleen,

puolikkaana sinua.

 

mummon-likoorilasit-kirpputorilla

Katselen merelle päin

Istun merelle päin.

Aurinko milloin otsassa milloin niskassa.

Katse horisontissa pää kuumana.

Merimetso lentää ohitse matalalla.

 

Aurinko milloin missäkin.

Kuu kalpeana.

 

Katselen merelle päin vielä kun maapallo  keikahtaa talveen

ja merimetso on kadonnut vasemmalle.

Äskenhän se tässä vielä.

Katselen sinne päin.

Aurinko- ei missään.

Aina ei ole kaunista tai ainakaan hyvää.

 

 

Katselen ikkunan takaa äänetöntä merta.

Kunnes maa löytää taas asentonsa,

jossa voin istua merelle päin.

Usein on kylmä.

Joskus aurinko paistaa niskaan.

Merimetso tulee takaisin oikealta.

Vielä elävän laulu

 

Kun aivojeni viimeinenkin kapillaari sammuu,

kun aatosjohdot loppuun suhahtaa.

Kun  hiipuu tuska, toivo, elon vaiva.

ja pimeys yli etulohkoihini valahtaa

On elämäni loppu, huomatkaa,

ei kukaan muista omaa kuolemaansa.

 

keppi

Kun valot sammuu koko systeemistä

ei samaa sarjaa voi enää herättää.

Vaan jatkumoni lapsuudesta asti,

ei  tuota lihaa eikä elämää.

On olo täällä loppu, huomatkaa.

Ei kukaan estää voi viime hetkeänsä.

 

Tavallaan on aika lohdullista,

et ikuisuutta  ei kestä elämä.

Se on juuri sen pituinen kuin on,

on siitä aivan turha kiistellä.

Mut kun viel elää,huomatkaa.

On joka hetki ihme itsessänsä.