All posts by Kirsi Blomberg

Tältä sivulta löytyy runojani. Jos joku innostuu tekemään säveliä runoihini niin ottakaa ihmeessä yhteyttä. About : Kirsi Blomberg on toimittaja ja kirjailija Kirsi Blomberg os. Eskelinen syntyi Varkaudessa 12.5. 1958. Hän muutti jo vauvana Kuopioon ja asui siellä vuoteen 1978 jolloin hän muutti Tukholmaan. Opiskelut: Vaihto-oppilasvuosi 1974-1975 Van Nuis ja John Burroughs High Kaliforniassa Kursseja Creative writing and speach Kuopion musiikkilukio1975-1978 Tukholman yliopisto 1978-79 sekä 1986-1988 Kulttuuritieteilijätutkinto (pääaineina kirjallisuustiede ja tiedotusoppi) fil.kand. Muita opintoja: psykologiaa ja opintoja yhteiskuntasuunnittelijalinjalla. Ensimmäinen julkaisu: 1967? Enkelien siivouspäivä taivaassa Yleisradion Noita Nokinenän kirjelaatikon kirjoituskilpailu, palkintotila ehkä kolmas. Kuopion kaupungin koululaisten runokilpailu:1968? Kuopio-runo Raittiuskilpakirjoituspalkinto 1968 Oppikirjoja: Ord. Bild och Musik 1985 LT Nå ut och gör tankarna synliga (Kirsi Blomberg ja Katarina Åkerlund) 1989 LT Romaani Tärinää hyytelössä HUMART 2001 Turpa kiinni Tukholmassa Comder 2016 Läikittäin Hyvä Tahto Comder 2017 Finn kirjan antologiat 2011 ja 2012 ja 2013? Lasteneohjelmien ja -elokuvien käännöksiä englannista suomeksi. TV-trailereita 1988-1992. 1987- Uutistekstejä, ajankohtaisjuttuja, satuja, kuunnelmia, kertomuksia, huumoripätkiä, trailereita matkakertomuksia radiolle. Sveriges Radio.

Katselen merelle päin

Istun merelle päin.

Aurinko milloin otsassa milloin niskassa.

Katse horisontissa pää kuumana.

Merimetso lentää ohitse matalalla.

 

Aurinko milloin missäkin.

Kuu kalpeana.

 

Katselen merelle päin vielä kun maapallo  keikahtaa talveen

ja merimetso on kadonnut vasemmalle.

Äskenhän se tässä vielä.

Katselen sinne päin.

Aurinko- ei missään.

Aina ei ole kaunista tai ainakaan hyvää.

 

 

Katselen ikkunan takaa äänetöntä merta.

Kunnes maa löytää taas asentonsa,

jossa voin istua merelle päin.

Usein on kylmä.

Joskus aurinko paistaa niskaan.

Merimetso tulee takaisin oikealta.

Advertisements

Elävän laulu

 

Kun aivojeni viimeinenkin kapillaari sammuu,

kun aatosjohdot loppuun suhahtaa.

Kun  hiipuu tuska, toivo, elon vaiva.

ja pimeys päässäni vallan saa.

On elämäni loppu, huomatkaa,

ei kukaan muista omaa kuolemaansa.

 

keppi

Kun valot sammuu koko systeemistä

ei samaa sarjaa voi enää herättää.

Vaan jatkumoni lapsuudesta asti,

ei  tuota lihaa eikä nesteitä.

On elämäni loppu, huomatkaa.

Ei kukaan estää voi viime hetkeänsä.

 

Tavallaan on aika lohdullista,

et ikuisuutta  ei kestä elämä.

Se on juuri sen pituinen kuin on,

on siitä aivan turha kiistellä.

Mut kun viel elää,huomatkaa.

On joka hetki ihme itsessänsä.

 

Mozart: Duo viululle ja alttoviululle G- duuri

paratiisin puu

 

Kun kuljin perässäsi metsään

toivoin kai jotakin tapahtuvaksi.

Katosit jo ensimmäiseen pusikkoon.

Onneksi löysin polunreunasta pienen pieniä tuoksuorvokkeja

 ja unohdin sinut kokonaan.

Kevyitä tunteita kesätuulessa

voikukasta puhallettuja miellejohtuman haituvia

sisilisko jolta lapsena katkaisin hännän

juoksee taas

ihan sama missä olet.

Viet minua kuitenkin.

 

Metsän sylissä

Kuusen havu silmässäsi

-vihreässä pisteessä koko maailma.

Saniaisen varjossa ehdoton metsän väri.

Pysähdyn.

Loputon klorofylli.

Yhteydytään, lehtivihreää suut korvat täyteen.

Se pelastaa maapallon.

Huku sammaleeseen.

Taivuttele minulle  koivuvuode?

Kaukaisissa aarniometsissä

loputtomat polut lepikoiden läpi.

-Kohti kotisaunaa.

Pitää tehdä vastoja koko vuodeksi.

Haudutan ne talvella.

Vielä yksi yö kotiin.

Veitsiheinät selän alle?

Nukun kuusen alla aamusäteisiin.

Lämpimässä rinteessä mataran varret haiskahtavat kun

nousevat painomme alta.

Haavat metsän reunalla

kipuavat taivaaseen,

Vielä on aikaa

 

rauhan kyyhky

Kuva: Kirsi Blomberg

 

Makaan kokassa keskellä järveä

vähän tappi vuotaa

kantapää veneen pohjalla kylmässä vedessä

vähän tappi vuotaa

 pilvet  pieniä

vielä on aikaa.

Uin jäähtyneessä tiskivedessä

vähän tulppa vuotaa

harmaantunut harja tiukassa kädessä

vähän tulppa vuotaa

väistän rasvaläikät

vielä on aikaa.

Kaikki hanat auki

kaikki vuotaa

elämän suihkussa

viemäriin entinen

kaikki vuotaa

minä seison tässä

vielä on aikaa

Peili peilissä eli Yliannos Arvo Pärtiä

pärt

Kuva: Sininen valhe, Kirsi Blomberg

Kantaako valkoinen pumpuli uimamiestä

nukuttaa syliinsä väsyneen lapsen

pehmentää mummon istumatyynyn

hyväilee sinua  kun pyyhit suupielistäsi

huulipunan jätteitä ja tahraat, tahraat.

Hukutko pumpuliisi

kadotat lapsuutesi valkoisiin valheisiin

tiukkuisen takapuolisi alla vain tyhjyys

jo ennen kuin maalasit suusi petoksen punavärillä.

 

Kotikaupunki

 

Hieron poskeani kaupungin kiviseinään.

Se ei tuoksu millekään.

Oma maalaisuutenikin enää vain kainaloissa.

Kulman takana sama aurinko kuin

selkänne takana kun kävelitte minua kohti ja sitten ohi.

Avaan kadunvarsien loputtomia ovia.

Seinillä tuntemattomat nimet.

Joku Andersson asuu ylimmäisenä.

Sillä on näköala.

Jossakin kerroksessa minäkin.

Yöllä joku huutaa, reittikone hyrisee rauhanajan turvaa,

Pitäisi ostaa uusi kynnysmatto.

Tässäkö se on nyt, se koti?

Yhtenä päivänä viimeinen korahdus.

Joku toinen pyyhkii jalkansa mattoon.

Laittakaa suuhuni pantterikaramelli kun kuolen,

että tiedän juuri minun jättävän tämän kaupungin.