Category Archives: aika

Kirsi Blomberg Läikittäin Hyvä Tahto

läikittäin kansi

“Romu Sci-fi” romaanini, Läikittäin Hyvä Tahto, Compania Comder 2017. 140×210, 355 sivua, Nidottu, Tanskalainen sidonta, tuli eilen painosta. Sitä ei ole vielä varsinaisesti julkaistu. Kuuntele tästä:

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=6754383

On vaihtoehtoinen vuosi 2018. Valta on siirretty Hyvälle Tahdolle, eli “humaaneille” suurimman mahdollisen vapauden ja turvan sekä pienimmän mahdollisen vahingon algoritmeille, jotka osaavat ottaa huomioon jopa ihmisen pohjattoman kyvyn keksiä kaikenlaisia typeryyksiä. Aina ei sekään auta.”

Sisällöstä:

Historia on lähtenyt hiukkasen eri raiteille muutama vuosikymmen sitten.  Ehkä maailma näyttää kertomuksessani siltä, millaiseksi sen uskottiin tulevan  vuosituhannen vaihteessa joskus 1970-luvun alussa, paitsi ettei resursseja olekaan loputtomiin.

Monet asiat ovat tuttuja mutta joitakin keksintöjä on otettu käyttöön etuajassa ja yhteiskuntaa hallitsee ” Hyvä Tahto”. Eli ihmiset eivät enää pidä itseään kykenevinä luomaan tasa-arvoista yhteiskuntaa vaan ovat jättäneet päätösvallan algoritmeille. Ne laskevat kunkin päätöksen  “oikeudenmukaisuuden”.

Henkilöitä

Sulo Lamponi: 80-vuotias  taksikuski, joka jo joutaisi kompostin täytteeksi Marsiin:”Juuri VET:n eli Vetkun mittaukset ja testit perustuivat, monen mielestä hyvin alkeellisten ohjelmien yhdistelmään. Valokuvan ja äänen käsittelyohjelmista oli haettu filttereitä, joilla voitiin säädellä muistikuvien tarkkuutta ja voimakkuutta, tietokonepeleistä sekä omakuvan, että virtuaalienkelin kokoamisohjelmat ja näihin oli sitten yhdistetty monenlaisia tarkkavalo ja mikrosirujärjestelmiä. Mikrosensoreita oli sekä ihon alla, että verenkierron mukana ruumiinkuntoa peilaamassa. Yksi tärkeä mikrosiru Sulolla oli vatsassaan koska Hyvä Tahdon tutkimukset osoittivat, että suolien ympäristön enteerinen hermosto oli se elimistön osa, jossa sijaitsi suurin osa ihmisen tiedostamatonta. -Voehan Vetku, kuhan oun tehnyt sen Avvoi mielj -testin, suan tuas vuejen raahassa ajella ja olla. Selitän sen Mirkun ikkunan niin eiköhän koneaevo ymmärrä, ettei tässä ou mittää hättee”.

Lea, newage-hörhö joka löytää uuden tien:“Lea käveli huusin ohi. Pissitti mutta hän jatkoi matkaansa. Tuntui oikealta mennä metsään ja antaa lahjansa suoraan luontoon. Lean metsässä oli monta paikkaa, jotka tarvitsivat hänen pissiään. Esimerkiksi hankalasti kallionkolossa kasvava männynkäkkyrä tuntui oikein huokaisevan onnesta, kun Lea kyykähti sen juurelle.

Flora Tharm, hänen sisarensa joka haluaa rouvaksi: “Flora, kuten useimmat muutkin hänen ikäisensä kuuluivat Hyvän tahdon kevytseurantaryhmään. Hänen tarvitsi tavata virtuaalienkelinsä vain joka viides vuosi. Floran pakkomielteet ja vanhanaikaiset parisuhteisiin liittyvät päähänpinttymät eivät häirinneet algoritmeja. Mitäpä väliä sillä oli kuusta katsottuna, jos joku halusi naimisiin…kunhan ei pakottanut ketään…liikaa. Toisaalta systeemin sisällä oli pohdintaa myös siitä, oliko viisi vuotta liian pitkä aika. Joskus siinä ajassa ehti tapahtua aivan liikaa. Floran edellisestä tarkastuksesta oli neljä ja puoli vuotta. Mitä luultavimmin palautetta oli luvassa Floran ostotaipumusten suhteen. Ne ylittivät varsin usein suurimman mahdollisen vapauden rajat suhteutettuina kestävään kehitykseen.

Ali Viré: Luulotautinen insinööri joka on menossa naimisiin väärän naisen kanssa:”Erikoisesti Ali pelkäsi mielisairaita. Niitähän ne ”suhteeseen halutaan” sivut pursuivat. Sellaisista oli hirveästi vaivaa. Hakea niitä yöllä vaikka mistä ja pelastella silloilta hyppimästä. Viisas mies pysyi kaukana sellaisista. Kirvesmurhaajattarenkin mahdollisuus oli käynyt mielessä, vaikka Ali tiesi, ettei niitä nyt joka puunoksalla kasvanut. Hyvän Tahdon alaisuudessa laskelmoiva Avoin mieli löysi kyllä suurimman osan vaarallisista mutta jotkut psykopaatit näyttivät normaaleilta aivoalustatarkkailussa. Huonompiakin oli kuin Flora ja monia paljon rumempia. Eikä Ali ollut sitten oikein töiltäänkään ehtinyt naisia etsimään. Sitten sattui eron aikaan se asuntojen hintakuoppa. Ei siinä paljon levitelty, tuntui, että piti säästääkin.”

Advertisements

Pikkusisko

pikkusisko5

Kuva: Kirsi Blomberg

En tiennyt, että vastuu oli minun.

En ymmärtänyt, että juuri minun piti suojella isompiani.

Juoksin huoletta perhosten perässä ja katselin valon säteitä sormissani.

Luulin, että kaikilla muillakin oli omat salaiset kukkaniittynsä.

Saamani rakkaus itsestäänselvyys kuin kesäpäivä, silloin kun se oli.

Minulla oli taikasauva, jota en koskaan heilauttanut.

En pelastanut sillä ketään.

Minun olivat kielot, sinisiivet, hymyt ja iloinen nauru.

Otin ne kaikki.

-Kirsi Blomberg-

Utopian jälkeen

Kun paratiisi on jo ollut ja utopia täällä.

Kun kaikki pelaavat samassa joukkueessa yhteiseen maaliin.

Kun leijona syöttää lampaalle pallon.

Kun lammas potkaisee sen reippaasti takaisin.

Kun kaikki hurraavat yhdessä.

– Hyvä mustalammas, täydellistä.

Kun tilanne on 100 kaikkien hyväksi.

Kun Einollakaan ei ole paha olo.

Kun se on totta.

Kun kaikki on täydellistä.

Kun yhtenä päivänä vaaleanpunainen pilvi

tuoksuu paremmalle kuin ruusu.

Kun kaikki laivat palaavat satamaan tuutaten iloisesti.

Kun verta ei valu.

Kun ei ole kuukautiset.

Kun kukaan ei ikävöi ketään.

Kaikki voittavat lotossa joka viikko.

Kun kaikki nenäliinat ovat puhtaita.

Kun kaikki saavat ananasta ja omenoita.

Kun testesteroni saa miehen silittämään varovasti kissaa.

Kun miekalla levitetään voita yhteiselle leivälle.

Kun kaikki huutava kuorossa.

– Kiitos nyt on hyvä, niin helvetin hyvä!

Kun kaikki saavat toisensa ja muitakin.

Kun kukaan ei enää kirjoita runoja.

 

-Kirsi Blomberg-

Kurkistan reunan yli

Kurkistan reunan yli eiliseen

Siellä on kaikki mikä jäi tekemättä, kun elämä tuli väliin.

Sanat perunasäkeissään mätänemässä, ikuisessa perjantaissa,

turhaan maanantaita odotellen.

 

Kurkistan reunan yli, noin vaan yleensä.

Käännän siellä hikihatussa rattia pois hautaan vievältä tieltä,

samalla kun ruumiini kuohuu elämän ja kuoleman kulhossa ja muuksi muuttuu.

Lysähtää, nousee ja haisee.

Hui. Liika on aina… liian vähän.

 

Vilkaisen vielä varovasti, vain toisella silmällä, reunan yli.

En tee siellä näköjään mitään. Seison kadunkulmassa ja katselen

kun elämä kulkee ohi ja kukaan ei pyydä minua mukaan.

Onpas nyt sääli. Ei tuota viitsi katsella.

 

Kun en katso reunan yli, huomaan olevani kusiainen kusiaispesässä.

Olen tuo viides vasemmalta. Vedän valtaisaa rautanaulaa edestakaisin.

Kiskoin  sen eilen omasta hampaastani.

Väsyttävää.

 

Kurkkaan vielä reunan yli. Lupaan, että tämä on viimeinen kerta.

Nyt siellä on kevät.

Istun kirsikkapuun alla ja kerron kauniita tarinoita kirkassilmäiselle lapsenlapselle.

Jään siihen.

Sen kuvan liimaan silmälasieni sisäpintaan.

Kunnes taas unohdan lupaukseni ja  kurkistan reunan yli.

-Kirsi Blomberg-

 

Lapsuuden ystävälle

DSC03381Aikuisuus on sairaus josta olen parantumassa.

Toipilasaikani on ollut pitkä.

Nyt olen selvästi kutistumaan päin ja maailman asuttaa jälleen ihmeelliset olennot.

Kuten sinä. Nyt näen taas että sinäkin olet ihmeellinen ja sinulla on salaisuus.

Salaisuus jota piilottelet selkäsi takana, puserosi sisällä, nukkaisessa taskussa.

Mustat varjot, keijut ja valon pisarat. Mystiset tuulet, sammalmetsä ja läpinäkyvät siivet.

Kaikki se mikä ei ole totta.

Kaikki se on jälleen minun.

Ihan lähiaikoina voivat  lapsuuden mielikuvitusystävät

kulkea vierelläni ja laulella hiljaa tuttuja lauluja.

Hyvästi aikuisuuden totinen hulluus.

Minä  piirrän kuvaa josta ei näy vielä mitä siitä tulee.

Sinä  lähdet siinä jonnekin kauas heti kulman taakse.

Minä vilkutan rannalla ja odotan jo paluutasi.

Olen näin vain hetken.

 

Sitten muista miksi halausin aikuiseksi

Pakenin öisiltä möröiltä, karkasin lapsuuden peloilta

tiedon lampun heikkoon hohteeseen.

Se on ainoa turvani,

Sillä keijukaiset eivät mahda mitään

lapsuuden yön mustalle kuristajalle.

Sen voittaa vain parempi tieto.

Parempi tieto jossa uin rohkeasti ulapalla

keksien merenneitoja kantamaan minua syvyyksien yli.

 

 

 

 

 

Ei välttämättä juuri huonommin

Marraskuu

kaikki ei ole huonommin

taivaalla harmaa lammas selällään

kaikki ei ole huonommin

voisi se olla mahallaankin

kaikki ei ole huonommin
neljältä pimeää
ihan kaikki ei ole huonommin

minulla on heijastin
seitsemän kuukauden kuluttua illat taas pimenee
kaikki ei ole silloinkaan huonommin

onhan…mitä se nyt olikaan?

pimeän kyydissä

missä lyhtysi tyhmä tyttö?

menen mustissa pimeään

se syö minut

saan kadota

ihana apeus

ei tekonaurua

herään seuraavaan harmauteen
kaikki ei ole huonommin

silmät kiinni
talvi ei näy