Category Archives: aika

Mozart: Duo viululle ja alttoviululle G- duuri

paratiisin puu

 

Kun kuljin perässäsi metsään

toivoin kai jotakin tapahtuvaksi.

Katosit jo ensimmäiseen pusikkoon.

Onneksi löysin polunreunasta pienen pieniä tuoksuorvokkeja

 ja unohdin sinut kokonaan.

Kevyitä tunteita kesätuulessa

voikukasta puhallettuja miellejohtuman haituvia

sisilisko jolta lapsena katkaisin hännän

juoksee taas

ihan sama missä olet.

Viet minua kuitenkin.

 

Advertisements

Metsän sylissä

Kuusen havu silmässäsi

-vihreässä pisteessä koko maailma.

Saniaisen varjossa ehdoton metsän väri.

Pysähdyn.

Loputon klorofylli.

Yhteydytään, lehtivihreää suut korvat täyteen.

Se pelastaa maapallon.

Huku sammaleeseen.

Taivuttele minulle  koivuvuode?

Kaukaisissa aarniometsissä

loputtomat polut lepikoiden läpi.

-Kohti kotisaunaa.

Pitää tehdä vastoja koko vuodeksi.

Haudutan ne talvella.

Vielä yksi yö kotiin.

Veitsiheinät selän alle?

Nukun kuusen alla aamusäteisiin.

Lämpimässä rinteessä mataran varret haiskahtavat kun

nousevat painomme alta.

Haavat metsän reunalla

kipuavat taivaaseen,

Vielä on aikaa

 

rauhan kyyhky

Kuva: Kirsi Blomberg

 

Makaan kokassa keskellä järveä

vähän tappi vuotaa

kantapää veneen pohjalla kylmässä vedessä

vähän tappi vuotaa

 pilvet  pieniä

vielä on aikaa.

Uin jäähtyneessä tiskivedessä

vähän tulppa vuotaa

harmaantunut harja tiukassa kädessä

vähän tulppa vuotaa

väistän rasvaläikät

vielä on aikaa.

Kaikki hanat auki

kaikki vuotaa

elämän suihkussa

viemäriin entinen

kaikki vuotaa

minä seison tässä

vielä on aikaa

Kotikaupunki

 

Hieron poskeani kaupungin kiviseinään.

Se ei tuoksu millekään.

Oma maalaisuutenikin enää vain kainaloissa.

Kulman takana sama aurinko kuin

selkänne takana kun kävelitte minua kohti ja sitten ohi.

Avaan kadunvarsien loputtomia ovia.

Seinillä tuntemattomat nimet.

Joku Andersson asuu ylimmäisenä.

Sillä on näköala.

Jossakin kerroksessa minäkin.

Yöllä joku huutaa, reittikone hyrisee rauhanajan turvaa,

Pitäisi ostaa uusi kynnysmatto.

Tässäkö se on nyt, se koti?

Yhtenä päivänä viimeinen korahdus.

Joku toinen pyyhkii jalkansa mattoon.

Laittakaa suuhuni pantterikaramelli kun kuolen,

että tiedän juuri minun jättävän tämän kaupungin.

Joulumietteitä

JulkortKun maa on paljas ja järvet läikkyy.

Tuleeko joulu?

Kun taatto, taatto ei lähdekään  kovin innoissaan

hakemaan  juuri joulukuusta, eikä  äidin askel  ole erikoisen kiireinen.

Tuleeko joulu?

Ja jos  en riemastuisi yhtään, jos taivaalle syttyisi jotakin,

vaan luulisin, että nyt se Pohjois-Korea onnistui täyttämään uhkauksensa

Tuleeko  sellaisella mielellä joulu?

Ja kun en edes halua sirkuttajaa häkkiin orrelleni, vaan toivon sen lentävän vapaana.

Haluanko edes koko joulua?

Hmm.

En koko joulua mutta noin vajaan puolikkaan.

Eli:

Toivon vaan kaikille hyvää.

 

Aloitan tästä:

Hyvää Joulua.

Nyt tulee joulu.

 

Kirsi Blomberg Läikittäin Hyvä Tahto

läikittäin kansi

“Romu Sci-fi” romaanini, Läikittäin Hyvä Tahto, Compania Comder 2017. 140×210, 355 sivua, Nidottu, Tanskalainen sidonta, tuli eilen painosta. Sitä ei ole vielä varsinaisesti julkaistu. Kuuntele tästä:

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=6754383

On vaihtoehtoinen vuosi 2018. Valta on siirretty Hyvälle Tahdolle, eli “humaaneille” suurimman mahdollisen vapauden ja turvan sekä pienimmän mahdollisen vahingon algoritmeille, jotka osaavat ottaa huomioon jopa ihmisen pohjattoman kyvyn keksiä kaikenlaisia typeryyksiä. Aina ei sekään auta.”

Sisällöstä:

Historia on lähtenyt hiukkasen eri raiteille muutama vuosikymmen sitten.  Ehkä maailma näyttää kertomuksessani siltä, millaiseksi sen uskottiin tulevan  vuosituhannen vaihteessa joskus 1970-luvun alussa, paitsi ettei resursseja olekaan loputtomiin.

Monet asiat ovat tuttuja mutta joitakin keksintöjä on otettu käyttöön etuajassa ja yhteiskuntaa hallitsee ” Hyvä Tahto”. Eli ihmiset eivät enää pidä itseään kykenevinä luomaan tasa-arvoista yhteiskuntaa vaan ovat jättäneet päätösvallan algoritmeille. Ne laskevat kunkin päätöksen  “oikeudenmukaisuuden”.

Henkilöitä

Sulo Lamponi: 80-vuotias  taksikuski, joka jo joutaisi kompostin täytteeksi Marsiin:”Juuri VET:n eli Vetkun mittaukset ja testit perustuivat, monen mielestä hyvin alkeellisten ohjelmien yhdistelmään. Valokuvan ja äänen käsittelyohjelmista oli haettu filttereitä, joilla voitiin säädellä muistikuvien tarkkuutta ja voimakkuutta, tietokonepeleistä sekä omakuvan, että virtuaalienkelin kokoamisohjelmat ja näihin oli sitten yhdistetty monenlaisia tarkkavalo ja mikrosirujärjestelmiä. Mikrosensoreita oli sekä ihon alla, että verenkierron mukana ruumiinkuntoa peilaamassa. Yksi tärkeä mikrosiru Sulolla oli vatsassaan koska Hyvä Tahdon tutkimukset osoittivat, että suolien ympäristön enteerinen hermosto oli se elimistön osa, jossa sijaitsi suurin osa ihmisen tiedostamatonta. -Voehan Vetku, kuhan oun tehnyt sen Avvoi mielj -testin, suan tuas vuejen raahassa ajella ja olla. Selitän sen Mirkun ikkunan niin eiköhän koneaevo ymmärrä, ettei tässä ou mittää hättee”.

Lea, newage-hörhö joka löytää uuden tien:“Lea käveli huusin ohi. Pissitti mutta hän jatkoi matkaansa. Tuntui oikealta mennä metsään ja antaa lahjansa suoraan luontoon. Lean metsässä oli monta paikkaa, jotka tarvitsivat hänen pissiään. Esimerkiksi hankalasti kallionkolossa kasvava männynkäkkyrä tuntui oikein huokaisevan onnesta, kun Lea kyykähti sen juurelle.

Flora Tharm, hänen sisarensa joka haluaa rouvaksi: “Flora, kuten useimmat muutkin hänen ikäisensä kuuluivat Hyvän tahdon kevytseurantaryhmään. Hänen tarvitsi tavata virtuaalienkelinsä vain joka viides vuosi. Floran pakkomielteet ja vanhanaikaiset parisuhteisiin liittyvät päähänpinttymät eivät häirinneet algoritmeja. Mitäpä väliä sillä oli kuusta katsottuna, jos joku halusi naimisiin…kunhan ei pakottanut ketään…liikaa. Toisaalta systeemin sisällä oli pohdintaa myös siitä, oliko viisi vuotta liian pitkä aika. Joskus siinä ajassa ehti tapahtua aivan liikaa. Floran edellisestä tarkastuksesta oli neljä ja puoli vuotta. Mitä luultavimmin palautetta oli luvassa Floran ostotaipumusten suhteen. Ne ylittivät varsin usein suurimman mahdollisen vapauden rajat suhteutettuina kestävään kehitykseen.

Ali Viré: Luulotautinen insinööri joka on menossa naimisiin väärän naisen kanssa:”Erikoisesti Ali pelkäsi mielisairaita. Niitähän ne ”suhteeseen halutaan” sivut pursuivat. Sellaisista oli hirveästi vaivaa. Hakea niitä yöllä vaikka mistä ja pelastella silloilta hyppimästä. Viisas mies pysyi kaukana sellaisista. Kirvesmurhaajattarenkin mahdollisuus oli käynyt mielessä, vaikka Ali tiesi, ettei niitä nyt joka puunoksalla kasvanut. Hyvän Tahdon alaisuudessa laskelmoiva Avoin mieli löysi kyllä suurimman osan vaarallisista mutta jotkut psykopaatit näyttivät normaaleilta aivoalustatarkkailussa. Huonompiakin oli kuin Flora ja monia paljon rumempia. Eikä Ali ollut sitten oikein töiltäänkään ehtinyt naisia etsimään. Sitten sattui eron aikaan se asuntojen hintakuoppa. Ei siinä paljon levitelty, tuntui, että piti säästääkin.”

Pikkusisko

pikkusisko5

Kuva: Kirsi Blomberg

En tiennyt, että vastuu oli minun.

En ymmärtänyt, että juuri minun piti suojella isompiani.

Juoksin huoletta perhosten perässä ja katselin valon säteitä sormissani.

Luulin, että kaikilla muillakin oli omat salaiset kukkaniittynsä.

Saamani rakkaus itsestäänselvyys kuin kesäpäivä, silloin kun se oli.

Minulla oli taikasauva, jota en koskaan heilauttanut.

En pelastanut sillä ketään.

Minun olivat kielot, sinisiivet, hymyt ja iloinen nauru.

Otin ne kaikki.

-Kirsi Blomberg-