Category Archives: blogi

Missä olin yöllä?

 

 

missä olin yöllä?

näitkö mihin menin?

olit illalla siinä

ja olet taas siinä kun on aamu

missä olin minä, kun en itsestäni tiennyt?

 

 

 

Advertisements

Vähänkös?

 

Armoton aamu

kadotuksen kaivossa: onnen avaimet, ilon suodatinpussi ja suoruudet sukat.

Märkää vettä.

Jo ennen seitsemää peittoan tyynyllä kahdeksan herätystä elämän epäreilussa painiottelussa

silti häviöllä kelloa vastaan

vasta aamuisella niskalenkillä voitan itseni.

sanon Mersulle suojatiellä: Mulle älä tule.

 

Vielä elävän laulu

 

Kun aivojeni viimeinenkin kapillaari sammuu,

kun aatosjohdot loppuun suhahtaa.

Kun  hiipuu tuska, toivo, elon vaiva.

ja pimeys yli etulohkoihini valahtaa

On elämäni loppu, huomatkaa,

ei kukaan muista omaa kuolemaansa.

 

keppi

Kun valot sammuu koko systeemistä

ei samaa sarjaa voi enää herättää.

Vaan jatkumoni lapsuudesta asti,

ei  tuota lihaa eikä elämää.

On olo täällä loppu, huomatkaa.

Ei kukaan estää voi viime hetkeänsä.

 

Tavallaan on aika lohdullista,

et ikuisuutta  ei kestä elämä.

Se on juuri sen pituinen kuin on,

on siitä aivan turha kiistellä.

Mut kun viel elää,huomatkaa.

On joka hetki ihme itsessänsä.

 

Metsän sylissä

Kuusen havu silmässäsi

-vihreässä pisteessä koko maailma.

Saniaisen varjossa ehdoton metsän väri.

Pysähdyn.

Loputon klorofylli.

Yhteydytään, lehtivihreää suut korvat täyteen.

Se pelastaa maapallon.

Huku sammaleeseen.

Taivuttele minulle  koivuvuode?

Kaukaisissa aarniometsissä

loputtomat polut lepikoiden läpi.

-Kohti kotisaunaa.

Pitää tehdä vastoja koko vuodeksi.

Haudutan ne talvella.

Vielä yksi yö kotiin.

Veitsiheinät selän alle?

Nukun kuusen alla aamusäteisiin.

Lämpimässä rinteessä mataran varret haiskahtavat kun

nousevat painomme alta.

Haavat metsän reunalla

kipuavat taivaaseen,

Peili peilissä eli Yliannos Arvo Pärtiä

pärt

Kuva: Sininen valhe, Kirsi Blomberg

Kantaako valkoinen pumpuli uimamiestä

nukuttaa syliinsä väsyneen lapsen

pehmentää mummon istumatyynyn

hyväilee sinua  kun pyyhit suupielistäsi

huulipunan jätteitä ja tahraat, tahraat.

Hukutko pumpuliisi

kadotat lapsuutesi valkoisiin valheisiin

tiukkuisen takapuolisi alla vain tyhjyys

jo ennen kuin maalasit suusi petoksen punavärillä.

 

Kotikaupunki

 

Hieron poskeani kaupungin kiviseinään.

Se ei tuoksu millekään.

Oma maalaisuutenikin enää vain kainaloissa.

Kulman takana sama aurinko kuin

selkänne takana kun kävelitte minua kohti ja sitten ohi.

Avaan kadunvarsien loputtomia ovia.

Seinillä tuntemattomat nimet.

Joku Andersson asuu ylimmäisenä.

Sillä on näköala.

Jossakin kerroksessa minäkin.

Yöllä joku huutaa, reittikone hyrisee rauhanajan turvaa,

Pitäisi ostaa uusi kynnysmatto.

Tässäkö se on nyt, se koti?

Yhtenä päivänä viimeinen korahdus.

Joku toinen pyyhkii jalkansa mattoon.

Laittakaa suuhuni pantterikaramelli kun kuolen,

että tiedän juuri minun jättävän tämän kaupungin.