Category Archives: dream

Sankarirunoutta: uranuurtajat

Vedetään tämä vene nyt niin pitkälle kuin aroa riittää.

Jäljessämme todisteena ura.

Edessämme ei uraa koska olemme uranuurtajia

-matkalla eteenpäin.

Se on tuolla edessä päin, jos et sattunut tietämään.

Vedä sinä välillä niin minä työnnän.

Viedään tämä vene kauaksi, läpi rännän ja lumen.

Olemme sankareita.

Hauis on päivän sana.

Hiki, aurinko kärventää karvaista selkääsi.

Pitää uurtaa uraa.

Muiden tulla perästämme.

Se on tehtävämme.

Tästä ei ole vielä mennyt kukaan

-tai ainakaan pitkään aikaan.

Vaihdetaan tuolla kukkulalla kilometrin päässä.

Sitten minä veden ja sinä työnnät,

Mikä kukkula?

Herrajestas, tässähän on ura poikittain.

Ja sinun jalanjälkesi ja minun.

Voiko omaa uraansa uurtaa kahteen kertaan?

No ei.

Silloin emme olekaan sankareita

Olemme harhailevia raukkoja.

Tule viereeni, levätään veneessä.

Annetaan virran viedä,

-ei enää uurreta uraa.

Advertisements

Hyvä niin

soutu_edited-1

Elämän virrassa tyhjyys täyttyy itsellään.

Onnen kajastukset vain pintavesissä.

Surun sylkäisyt syvältä.

Niiden sisällä ei ole mitään.

Hyvä niin.

Rakkauden kertosäkeet  samassa pyörteessä hetkisen pinnalla.

– Rakas, minä tulen, ne huutavat, nostavat kättään ja ovat poissa.

Neito liinallaan tyhjää viuhutellen aavistaa kuinka se, mikä on eimitään, vie kaiken kauemmaksi.

Sormenpäät toisiaan koskettaen.

Kankaiden ja ihojen välissä pieni tila.

Eilinen ja äsken kuin mehu veden sekaan matkalla kohti huomista.

-Minä haluan vain vahvaa mehua.

-Etkä halua.

-Sait jo.

-Kerran elämässä riittää hyvin.

Yhdessäkin tyhjyydessä.

Koko kuppi aina täynnä.

Täynnä tyhjää.

Hengitysten välillä tauko.

Hyvä niin.

Olevaisen naurua ylitihkuvina pisaroina.

Tippoina, jotka haihtuvat tai noroavat  takaisin valtameriin.

Kalaparvet kaukana toisistaan.

Sykähdyksen välit, joita on yhtä monta kuin sykähdyksiäkin, tai yksi enemmän.

Valaat huutaen toisilleen merimailien läpi.

– Siilataan vain kaikki mahaamme mitä saamme, silloin meillä on vielä enemmän tilaa rasvoillemme.

Hyvä niin.

Vuorella nuori mies valuttaa väkeviä kyyneliä, jotka kirveltävät kunnes tuuli ne laimentaa vähäiseksi suolaisuudeksi maailmankaikkeuteen.

Sama luotainen, joka vei isän ja rakkaan.

Katkarapujen tyhjiä kuoria kuivalla rannalla.

Tässä vielä äsken.

Kaikki varikset lentämässä länteen.

Jo kaukana.

Hyvä niin.

Olevaista kohta hukkumassa olemattomuuteen.

Kuplina jotka luulivat olevansa kaikki.

Pistävä kipu  ikuinen.

Kuin tyhjyys ei ympäröisikään jokaista atomiamme ja täyttäisi niitä melkein kokonaan.

Kuin hääilomme vois jatkua seuraavan sateen jälkeenkin.

Olla aina ja kaikki.

Kuin emme olisikaan pelkkiä kuoria.

Tyhjää ja täynnä.

Tungoskin.

Hyvä niin.

Ystäväni suuri tyhjyys,  joka meitä kantaa ja hengittää ja viimein meidät itsestämme erottaa.

Hyvä niin.

 

Heitin valkoisen kiven

Sumussa

Kirjeitä saaresta

1.

 

Valkoisessa pimeydessä ehdoton kylmyys

liukkaat kivet, joilla ei olisi pakko olla.

Sumun takana se kaikki muu.

Äänet usvaan juuttuneina,

kosketan niitä käsilläni.

Ne eivät ole mitään,

mitä ei olisi jo sisälläni

 

2.

Seisot rannalla ja katselet jäiden lähtöä-

Hauraat lautat tungeksivat salmessa kovien kokkareiden kanssa.

Ne vaeltavat kohti kadotustaan.

Keskellä salmea, sohjon keskellä nostan kättäni.

Tule tänne, huudan.

Täällä on elämä.

Ehkä vähän upottaa.

 

3.

Kokassani verkot kasassa.

Olinko yksin ennen kuin tulit?

Ainakin laskin airot syvälle ja kuuntelin.

Olinko jo odottanut sinua?

Soudan lähellä harmaita kallioita,

pitkiä vetoja kuin mistään mitään välittämättä.

Kunnes nostan aironi ilmaan ja liuin majakan valokeilaan.

Mereltä pimeässä äänesi.

-Nyt minä  sitten tulin.

Veneesi on vettä puolillaan.

 

4.

 

Kun lehmät tulivat aamulla rannalleni,

ne asettuivat riviin ja katselivat salmen yli saaren vihreyteen.

Kellokas ammui kaipaavasti kaula pitkänä veden yli.

Tiesin, etteivät ne sinne lähtisi.

Eivät olleet  lähteneet ennenkään.

Seisoivat vain hiekassa ja  haaveilivat pois.

Lauloin niille innostuneena aamunkoiton laulun.

Vastauksena:

Lehmän tuijotus meren rannalla.

Tanssin niille ja ne jäykistyivät paikoilleen.

Vain aamun tuuli heilutti niiden häntiä.

Heitin valkoisen kiven niin kauas kun jaksoin.

Molskahdus säikäytti nuoren hiehon ja koko lauma juoksi mylvien vedenrajassa.

Huomenna tuot niille suolakiven.

5

Seison vedessä polviani myöten

Pääni on kuuma ja jalkojani paleltaa

Olen siinä välissä.

Merimetso lentää lähellä pintaa ohitse.

Oikeastaan se on vähän niin kuin sinä.

 

Unen kaivo

 

 

Kuva: Kirsi BlombergUnen kalvo

Unettomana yönä pää vasten ajan pehmeää kalvoa.

Vieressä on tuoli, jolla on kello, joka ei tikitä,

                                          sen ei tarvitse

Kello hakee aikansa kaukaa seinän läpi.

Se seuraa sopimusta. Nyt on yö ja sitten taas päivä.

Minun  uniaikani ei vaan tule, vaikka olen siitä itseni kanssa sopinut.

Mikä rajaeste taas? – En pääse millään tajuttomuuteen.

Haluan siihen maailmaan jossa en nuku- koska nukun.

                                                        Haluan unen kaivoon!

Korvalleni joka valvoo tyynyllä sanon:

-Nuku!

-Enkä nuku.

Etsin tietäni violetin sumun läpi siniseen uneen.

Pöh!

Olen edelleen tyynylläni

Lasken hengityksiäni kymmeneen.

Lasken hengityksiäni takaisin nollaan.

-Nukkuisit nyt.

-En nuku.

Jossakin vaiheessa kadotan vartin.

Nukuinko?

Kävinkö unen kaivossa?

Pulahdinko kuin pieni kivi pinnan läpi?

Kimposinko yhtä nopeasti takaisin hereillä olevien joukkoon?

Miksi käsivarteni on kummalla mutkalla rinnan alla?

Minäkö sen laitoin?

Aika pääsee valveen ja unen läpi.

                                                 Unen kaivossa hyvä oloni pohjalla.

Minä makaan kuivin silmin  ja katselen viisareita.

Ulkoajassa on kohta aamu.

 

 

Musta juhannus on niin herttainen ja joulu

Ummikko ei ymmärrä.

Pitsiverhon takana maailma.

Kupissa ruotsalaista kahvia,

maailman parasta.

Lautasella ylimääräinen lihapulla ja yksi puolukka.

Maha täynnä, hyvä olla.

Tai hetkinen, ei olekaan.

Tuo lihapulla tuossa ja tuo puolukka.

 

Ota se, annan sen sinulle.

Se on jopa vientituote.

Jos tulit tänne,  pitää sinut ottaa se,

syödä se kokonaisena.

ja  sitten puolukka!

Eikö kelpaa?

Sinun pitää rakastaa sitä,

…kehua.

Se on ruotsalainen lihapulla.

Maailman kuulu.

Italialaisetkin tulevat syömään niitä sankoin joukoin.

Seisovat jonossa. Onneksi saavat viimeinkin ruotsalaisia lihapullia.

Minä, minä ja vain minä annan tämän lihapullan sinulle.

Mitä, ettet muka halua+

Olet kiittämätön.

Ota nyt !

Ota nyt tämä lihapulla, eikö sana kuulu?

Ja puolukka, vielä ihan hyvä.

Lihapullan kanssa täytyy olla puolukka.

Meillä tehdään niin.

Tulla tänne ja sitten ei kelpaa.

Luuletko, että saat parempia lihapullia jostakin muualta?

No, minä heitän sen sitten pois.

Pitsiverhon takaa, kiihtyvää tikitystä.

Mikä on tuo ääni, ummikko ei ymmärrä.

Hyväähän minä tarkoitan.

Kaikille.

musta-juhannus-on-meilla-herttainen_edited-2

Ei välttämättä juuri huonommin

Marraskuu

kaikki ei ole huonommin

taivaalla harmaa lammas selällään

kaikki ei ole huonommin

voisi se olla mahallaankin

kaikki ei ole huonommin
neljältä pimeää
ihan kaikki ei ole huonommin

minulla on heijastin
seitsemän kuukauden kuluttua illat taas pimenee
kaikki ei ole silloinkaan huonommin

onhan…mitä se nyt olikaan?

pimeän kyydissä

missä lyhtysi tyhmä tyttö?

menen mustissa pimeään

se syö minut

saan kadota

ihana apeus

ei tekonaurua

herään seuraavaan harmauteen
kaikki ei ole huonommin

silmät kiinni
talvi ei näy

unesta karannut

valkoinen sisar
ainoa lapsi
kasvatti siiven
lensi vinossa Krimin yllä
aika matalalla
missä Florence joka ei pessyt käsiään?
valkea sisar syöksyy maata kohden
kasvattaa toisen siiven
aukaisee Mary Poppinssina sateenvarjon
kuuma virta Putinin ystävien kaasukentiltä
heittää sisaren Tonavan alajuoksulle
mitä te nyt!
eihän minua edes ole
en kenenkään lapsi
valkoinen sisar
hunajainen rakkaus
unesta karannut
kävin lentelemässä
jätin jäljen taivaalle