Category Archives: elokuva

Kirsi Blomberg Läikittäin Hyvä Tahto

läikittäin kansi

“Romu Sci-fi” romaanini, Läikittäin Hyvä Tahto, Compania Comder 2017. 140×210, 355 sivua, Nidottu, Tanskalainen sidonta, tuli eilen painosta. Sitä ei ole vielä varsinaisesti julkaistu. Kuuntele tästä:

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=6754383

On vaihtoehtoinen vuosi 2018. Valta on siirretty Hyvälle Tahdolle, eli “humaaneille” suurimman mahdollisen vapauden ja turvan sekä pienimmän mahdollisen vahingon algoritmeille, jotka osaavat ottaa huomioon jopa ihmisen pohjattoman kyvyn keksiä kaikenlaisia typeryyksiä. Aina ei sekään auta.”

Sisällöstä:

Historia on lähtenyt hiukkasen eri raiteille muutama vuosikymmen sitten.  Ehkä maailma näyttää kertomuksessani siltä, millaiseksi sen uskottiin tulevan  vuosituhannen vaihteessa joskus 1970-luvun alussa, paitsi ettei resursseja olekaan loputtomiin.

Monet asiat ovat tuttuja mutta joitakin keksintöjä on otettu käyttöön etuajassa ja yhteiskuntaa hallitsee ” Hyvä Tahto”. Eli ihmiset eivät enää pidä itseään kykenevinä luomaan tasa-arvoista yhteiskuntaa vaan ovat jättäneet päätösvallan algoritmeille. Ne laskevat kunkin päätöksen  “oikeudenmukaisuuden”.

Henkilöitä

Sulo Lamponi: 80-vuotias  taksikuski, joka jo joutaisi kompostin täytteeksi Marsiin:”Juuri VET:n eli Vetkun mittaukset ja testit perustuivat, monen mielestä hyvin alkeellisten ohjelmien yhdistelmään. Valokuvan ja äänen käsittelyohjelmista oli haettu filttereitä, joilla voitiin säädellä muistikuvien tarkkuutta ja voimakkuutta, tietokonepeleistä sekä omakuvan, että virtuaalienkelin kokoamisohjelmat ja näihin oli sitten yhdistetty monenlaisia tarkkavalo ja mikrosirujärjestelmiä. Mikrosensoreita oli sekä ihon alla, että verenkierron mukana ruumiinkuntoa peilaamassa. Yksi tärkeä mikrosiru Sulolla oli vatsassaan koska Hyvä Tahdon tutkimukset osoittivat, että suolien ympäristön enteerinen hermosto oli se elimistön osa, jossa sijaitsi suurin osa ihmisen tiedostamatonta. -Voehan Vetku, kuhan oun tehnyt sen Avvoi mielj -testin, suan tuas vuejen raahassa ajella ja olla. Selitän sen Mirkun ikkunan niin eiköhän koneaevo ymmärrä, ettei tässä ou mittää hättee”.

Lea, newage-hörhö joka löytää uuden tien:“Lea käveli huusin ohi. Pissitti mutta hän jatkoi matkaansa. Tuntui oikealta mennä metsään ja antaa lahjansa suoraan luontoon. Lean metsässä oli monta paikkaa, jotka tarvitsivat hänen pissiään. Esimerkiksi hankalasti kallionkolossa kasvava männynkäkkyrä tuntui oikein huokaisevan onnesta, kun Lea kyykähti sen juurelle.

Flora Tharm, hänen sisarensa joka haluaa rouvaksi: “Flora, kuten useimmat muutkin hänen ikäisensä kuuluivat Hyvän tahdon kevytseurantaryhmään. Hänen tarvitsi tavata virtuaalienkelinsä vain joka viides vuosi. Floran pakkomielteet ja vanhanaikaiset parisuhteisiin liittyvät päähänpinttymät eivät häirinneet algoritmeja. Mitäpä väliä sillä oli kuusta katsottuna, jos joku halusi naimisiin…kunhan ei pakottanut ketään…liikaa. Toisaalta systeemin sisällä oli pohdintaa myös siitä, oliko viisi vuotta liian pitkä aika. Joskus siinä ajassa ehti tapahtua aivan liikaa. Floran edellisestä tarkastuksesta oli neljä ja puoli vuotta. Mitä luultavimmin palautetta oli luvassa Floran ostotaipumusten suhteen. Ne ylittivät varsin usein suurimman mahdollisen vapauden rajat suhteutettuina kestävään kehitykseen.

Ali Viré: Luulotautinen insinööri joka on menossa naimisiin väärän naisen kanssa:”Erikoisesti Ali pelkäsi mielisairaita. Niitähän ne ”suhteeseen halutaan” sivut pursuivat. Sellaisista oli hirveästi vaivaa. Hakea niitä yöllä vaikka mistä ja pelastella silloilta hyppimästä. Viisas mies pysyi kaukana sellaisista. Kirvesmurhaajattarenkin mahdollisuus oli käynyt mielessä, vaikka Ali tiesi, ettei niitä nyt joka puunoksalla kasvanut. Hyvän Tahdon alaisuudessa laskelmoiva Avoin mieli löysi kyllä suurimman osan vaarallisista mutta jotkut psykopaatit näyttivät normaaleilta aivoalustatarkkailussa. Huonompiakin oli kuin Flora ja monia paljon rumempia. Eikä Ali ollut sitten oikein töiltäänkään ehtinyt naisia etsimään. Sitten sattui eron aikaan se asuntojen hintakuoppa. Ei siinä paljon levitelty, tuntui, että piti säästääkin.”

Advertisements

Sotaelokuva viime vuosisadalta

verinen  tonttu

Ensin pitää kuulla mitä joku sanoo, enimmäkseen kuinka monta miestä junassa tai ohjusta kaivettuna rinteeseen. Tai ihan ensin on ollut kyllä suukopua ja inhottavia uhkauksia. Sitten kaikki on jonkun syytä. Ja siksi on sitten niitä miehiä junassa öiseen aikaan syrjäisillä asemilla.

Sitten vakooja näkee sen ja pitää soittaa pääministerille ja sekös rypistää otsaansa ja panee tuulemaan ja heti on pakko mennä kaikkien miesten rintamalle ja jättää kaikki muu, sanotaan lähikuvassa kohtalokkaasti. Pitää olla myös vähän kevennystä tässä kohti. Vihollinen hyökkää Seinäjoelle tai jo Homeroksen Hektorin lapsi pelästyy isän sotakypärää ja isä ottaa kypärän päästä ettei lasta pelota ja kaikki nauraa.
No sitten se vainolainen tulee mutta ensin taas on sen vakoojan käytävä kertomassa jollekin jotakin ja ottaa selvää ja joku joka on kärttyisä saa tehtäväkseen hommata univormuja ja vähän äkkiä rasvata saappaat ja sitten toinen jurnuttaja kaivaa kuoppia, ainiin ja salainen ase tai iso tankki on oltava vaikka yleensä ne tulee vasta myöhemmin takavasemmalta räjäyksiä takanaan ja sitten tietysti panssaritorjuntaseita ja onkos kaasunaamarit sillä vihollinen on aina julmempi mutta pelkurimaisempi kuin sinä.
Lähitaistelua on hyvä osata, voi lyödä aseenperällä tai sohaista sveitsiläisellä veitsellä tai vaikka korkkiruuviosalla -vaikka silmään ja sitten pelastuu ja autiossa talossa on vielä niitä lisää ja piileskelee ja parasta on jos ei ole patruunat loppu –usein ne on loppu mutta onneksi on pistin ja hyvä on olla myös kiikarit ja ottaa natsat pois jos joutuu vangiksi, kun eihän ne Geneven sopimusta noudata, vaikka tietenkin ne haluaa oikeastaan vaan öljyä ja nikkeliä, miksi ette tule ostamaan, tulisi halvemmaksi kuin ensi tehdä aseet ja rikkoa niin hirveästi, vakooja sanoi, että ei auta, pitää mennä rintamalle, siellä on sitä vilua ja nälkää, isäkin jo asteli ja heikompikin voi voittaa vaikka vihollinen syö pieniä lapsia niin heikompi saa lopulta oikeutta lopulta paitsi ei aina ja siitä syttyy muutaman kymmenen vuoden päästä uusi sota. On se sekin.
Mutta jos vakooja olisikin myöhästynyt bussista tai mennyt väärään junaan tai vaikka ripulin vuoksi antanut periksi ja kenraali olisi rakastunut adjutanttiinsa sanonut, että ei kai meidän nyt oo ihan pakko hyökätä ennen kuin tiedustelija sanoo montako ja missä rinteessä, mennään vähän perähuoneeseen ja katotaan sitten mutta tuota en ole kuullut mistään tai ehkä mashissa-
Ymmärtäähän se vähempijärkinenkin että tästä saa monta sankaritarinaa ja taas tulee ruusuja sankarivainajien haudoille ja naiset itkee kun miehet juo ja rauhan aikana kukaan ei muista eikä arvosta vaikka pakko oli mennä ja jossakin se vihollinen on pysäytettävä eikö vaikka ja helppohan se on sanoa ja jossakin se on pysäytettävä, ei muu auta kun tapahtumat alkavat vyöryä kuin jo niin monessa elokuvassa joissa ei kyllä kukaan oikeasti kuole.
Ja eikö tämä muka tunnu pahalta?