Category Archives: kirjallisuus

Ensimmäinen kappale kirjastani: Turpa kiinni Tukholmassa.

ibooks apple: sähkökirjat: hakuruutuun : Turpa kiinni Tukholmassa.

Kustantaja: Compania Comder HB ISBN 978-91-87185-47-2

Myyjä: Adlibris ja Bokus tai Suomalainen kirjakauppa Tukholmassa

 

 

Kirjani on myös arvosteltu Liekki-lehdessä 04 /2016

arvostelu

1.

Joskus on helv- tosi vaikeaa pitää turpansa kiinni.

Mistä ne nuokin tuohon taas tuppasivat? Miksi noiden kahden kanan piti tulla juuri tähän saunaan? Että niitä riittääkin, mukamas ystävättäriä.

Olin juuri lisännyt ison halon Domaruddenin kipakkalöylyisen kiukaan alle, kiivennyt ylimmälle lauteelle ja heittänyt parit harjoituslöylyt… Rakastin koko maailmaa. Höyry nousi kiukaalta kuin Tuonelan joutsen ja minä aloin juuri kohota sen mukana…

Eli olin melkein ehtinyt huokaista onnesta, kun sisään työntyi pukuhuoneen puolelta jatkuva pulina ja sen perässä pyyhkeeseen kiedottu pää.

-Siis apua, miten kuuma täällä, ei ilmaa ollenkaan. Sussi hei, oota, älä tuu sisään vielä, pidetään ovea vähän auki, että tänne saadaan ilmaaaaaaa.

Vaikka tietysti se siis sanoi LUUUUUUFT, kun se oli ruotsalainen. Sussiksi kutsuttu otti kiltisti oven kahvasta ja alkoi löyhyttää hyviä löylyjä pihalle. Näin kun sen käsivarren alta näkyi jotakin punertavaa. Olikohan rintaleikkauksen arpi? Varmaan oli…täytetyt patit mitkä täytetyt patit. Tietysti. Aika hienot kyllä mutta täyttä petosta.

-Onks sulla Ramlösa ja banaanit?

-Juu, on.

-Siis miten kuuma edelleenkin. Löyhytä vielä ovella, siis apua, kun kuuma!

Nyt niiden piti tietysti vallata alalauteet. Ensin se puhelias siirsi löylykipon mahdollisimman kauaksi lattialle, niin etten varmaan ylettyisi siihen.

-Mitä tälläkin tekee?

Sitten bestikset levittivät pyyhkeensä alimmille lauteille ja asettuivat jalkapohjat vastakkain kumpikin omaan seinäänsä nojaten. Minun jalkojeni se läpänheittäjä työnteli pyyhkeellään syrjemmälle. Luulin hetken olevani näkymätön mutta ilmeisesti olemukseni häiritsi kuitenkin ainakin huonosti peitellyn kommentin verran. Tältä tuntuu kärpäsestä josta puhutaan pahaa.

-Saaristossa on sellaisia saunoja jotka voi siis buukata kokonaan.

Se olis hyvä.

-Minusta paras lämpötila on sellainen, jossa tukka ei hikoa ja voi niinku, tiiätsä, jutella normaalisti.

-Miten kauheita sellaset löylynheittäjäterroristit. Ovat kuin kaikki maailman saunat olis niiden.

Olin motissa ylälauteelle ja mielessä kävi yhtä sun toista mitä tuollaisille ihmisille olisi melkein pakko, jo suomalaisugrilaisen taustan velvoittamana sanoa. Kuten: Saunassa on tarkoitus olla kuuma ja löylyt ovat ehdoton osa saunaelämystä.  Itse sauna sanaa käytetään merkityksessä kuuma. En ole ikinä kuullut kenenkään sanovan: Onpas täällä haaleaa kuin saunassa.

Pidin kuitenkin sankarillisesti melut mahassani kun kylpijättäret harjoittivat kaikki muut pois sulkevaa ystävätär-rituaaliaan, jossa yksi narisee, toinen on samaa mieltä ja muu maailma on olemassa vain arvostelua varten.

Olin hiljaa, enkä edes pieraissut salaa vaikka olisi ollut hyvä tilaisuus ja kaasuakin valmiustilassa sopiva määrä.

Retretti mikä retretti. Silloin ollaan julkisesti hiljaa molemmista päistä, vaikka muut sanoisivat mitä tahansa.

-Tiedätsä, minä käytin Mollya hammaskiven poistossa ja se makso melkein tuhat kruunua. Ajattele tuhat kruunua, eikä siihen mennyt kuin vartti

-No, olipa kallista.

-Kaikista pahinta oli kuitenkin, siis minusta, ettei Molly vaikuttanut olevan edes yhtään kiitollinen. Tiedätsä Sussi joskus tuntuu, ettei tässä maailmassa saa kiitosta mistään.-

-Ei niin.

Myötävaikuttajaakaan ei ilmeisesti oltu kiitetty hammaskiven poistosta. En sanonut mitään. En yhtään mitään.   En edes, että hammashoito on tässä maassa lapsille ilmaista, tai ettei meidänkään Olli kauheasti kiitellyt viimeksi kun käytiin hammaslääkärissä. Enempi sitä piti lohduttaa vaikka on iso mies.  Asia ei kuulunut minulle vaikka kuuluikin jatkuvana läpätyksenä alalauteelta. Ämmä puhui paljon ja pehmeitä.

Jos olin näin pitkään osannut olla hiljaa, niin ei tuollaiset sussittajat saaneet huuliani heilumaan. Retrettini kestäisi tämänkin koettelemuksen. Olin ollut kohta viikon hiljaa, niin kuin olin luvannutkin.

Niin kuin Tero sanoi pienenä: Parempi on hiljaa.

Ja vaikka hyvä olenkin, niin en minä nyt ihan pyhimys ole.

Potkaisin uimaan mennessäni kai vahingossa sitä leukojen louskuttajaa ja kaadoin sen vesipullon.

Sielunrauhaahan tässä ollaan etsimässä. Ja vasta tulossa paremmaksi ihmiseksi.

Kirsi Blomberg

Bokus ja Adlibris myy kirjaani.

Kustantaja: Compania Comder HB ISBN 978-91-87185-47-2

 

————————————————-

Taustaa kirjalleni: Turpa kiinni Tukholmassa:

 

Tervetuloa viikoksi Tytön pään sisään.

En minä heilu puukon kanssa kännissä. En ole täynnä vihaa, en kielitaidoton, enkä edes kovin köyhä.

Muutin Tukholman opiskelemaan ja viihdyn täällä hyvin.

Olen tehnyt  työtä koko ikäni. Työttömyyskorvausta olen saanut kahden päivän ajan vuonna joskus 1980 luvun alussa.

Eli olen varsin tavallinen ruotsinsuomalainen. Olen käynyt kouluni loppuun ja maksanut veroni.

Asun Tukholman keskustassa ja lajittelen roskani.

Silti ruotsinsuomalaisuuden kuvaukset käsittelevät useimmiten elämänsä kanssa pahasti epäsovussa eläviä, eikä ketään muita.

Mikähän olisi prosenttisuhde jos alettaisiin mitata niitä joilla menee huonosti ja niitä joilla menee hyvin ja ovat elossa.

Radiotyössäni olen tavannut tuhansia ihmisiä ja voin vakuuttaa. – Hyvin tai suhteellisen hyvin pärjänneet ovat enemmistönä.

Kirjallisuudessa suhde on  kuitenkin melkein 100 prosenttia syrjäytyneiden hyväksi. Ja aina otsa rypyssä. Korkeintaan katkerasti hymyillen.

Asia vaivasi minua monta vuotta. Sitten kirjoitin kirjan ruotsinsuomalaisuuden toiselta laidalta.

En tietenkään väitä, että ruotsinsuomalaisilla ei olisi ongelmia, kaikilla on. Niin myös päähenkilölläni Tyttö Li(i)kanen Suoralla, mutta ne ongelmat liittyvät vain pieneltä osalta maahanmuuttajuuteen.

Tyttöön olen koonnut monien varsin menestyvien, enimmäkseen  nuorten naisten mietteitä. Olen salakuunnellut, kysellyt ja katsellut ja  haastatellut ja miettinyt itse eteenpäin. Osa päähenkilöni havainnoista ja kokemuksista pohjatuvat omiin sisältäpäin pulpahtaneisiin aivoituksiin, jotka sitten olen soveltanut noin reilusta kolmenkymppisen naisen elämäntilanteeseen.

Olen etsinyt varsin keveää tyyliä. Kertomukseni sisältää sekä huumoria että ironiaa. Sitäkin on puuttunut mielestäni ruotsinsuomalaisesta kirjallisuudesta. Toisinaan Tyttö on aika sekaisin. Monet ovat joskus.

Toivottavasti kirjani kiinnostaa. Mielestäni on aika alkaa nähdä ruotsinsuomalaisuus myös iloisena asiana.

 

 

Advertisements

Maailmanlopun haikuja

joulun ihme

Piparkakkujen viimehetket kuva: Kirsi Blomberg

Pieni arkinen, maailmanlopun peilaus on hyvä tehdä silloin tällöin niin pysyy oma maailmakäsitys raikkaana.
Hetken pohtimisen jälkeen on varsin lohdullista, että meillä itse kullakin on oma maailmanloppumme.
Avaruuden rajallisuuskin inhimillisellä tasolla on hyvin määrittynyt omaan kuolinhetkeemme.
Sen jälkeen ei tarvitse paljon ihmetellä.
Eli tässä kohti saa vaikka nauraa tai kirjoittaa tai lukea muutaman haikun. Varsinkin kun suomalaisella runoudella on niin vahvat perinteet kalman kyytipoikana.

Haiku Eino Leinolle

Maailman syli

kuoloon lapsensa tuuti

elämän lauluun

 

Haiku haikusta

vain yhteen riviin

harvoin koko maailma

ei mistään kiinni

vain yhteen riviin

harvoin koko maailma

kolmeen jo kolme

Maailmanlopun haikuja

mustuuden aika
ikuisuus ennen meitä
vilahti jo pois

maailma loppuu
kun sinä kuolet täältä
sinulta loppuu

maailma loppuu
kun minä kuolen täältä
surin sen jo pois

yöllä<

Sotaelokuva viime vuosisadalta

verinen  tonttu

Ensin pitää kuulla mitä joku sanoo, enimmäkseen kuinka monta miestä junassa tai ohjusta kaivettuna rinteeseen. Tai ihan ensin on ollut kyllä suukopua ja inhottavia uhkauksia. Sitten kaikki on jonkun syytä. Ja siksi on sitten niitä miehiä junassa öiseen aikaan syrjäisillä asemilla.

Sitten vakooja näkee sen ja pitää soittaa pääministerille ja sekös rypistää otsaansa ja panee tuulemaan ja heti on pakko mennä kaikkien miesten rintamalle ja jättää kaikki muu, sanotaan lähikuvassa kohtalokkaasti. Pitää olla myös vähän kevennystä tässä kohti. Vihollinen hyökkää Seinäjoelle tai jo Homeroksen Hektorin lapsi pelästyy isän sotakypärää ja isä ottaa kypärän päästä ettei lasta pelota ja kaikki nauraa.
No sitten se vainolainen tulee mutta ensin taas on sen vakoojan käytävä kertomassa jollekin jotakin ja ottaa selvää ja joku joka on kärttyisä saa tehtäväkseen hommata univormuja ja vähän äkkiä rasvata saappaat ja sitten toinen jurnuttaja kaivaa kuoppia, ainiin ja salainen ase tai iso tankki on oltava vaikka yleensä ne tulee vasta myöhemmin takavasemmalta räjäyksiä takanaan ja sitten tietysti panssaritorjuntaseita ja onkos kaasunaamarit sillä vihollinen on aina julmempi mutta pelkurimaisempi kuin sinä.
Lähitaistelua on hyvä osata, voi lyödä aseenperällä tai sohaista sveitsiläisellä veitsellä tai vaikka korkkiruuviosalla -vaikka silmään ja sitten pelastuu ja autiossa talossa on vielä niitä lisää ja piileskelee ja parasta on jos ei ole patruunat loppu –usein ne on loppu mutta onneksi on pistin ja hyvä on olla myös kiikarit ja ottaa natsat pois jos joutuu vangiksi, kun eihän ne Geneven sopimusta noudata, vaikka tietenkin ne haluaa oikeastaan vaan öljyä ja nikkeliä, miksi ette tule ostamaan, tulisi halvemmaksi kuin ensi tehdä aseet ja rikkoa niin hirveästi, vakooja sanoi, että ei auta, pitää mennä rintamalle, siellä on sitä vilua ja nälkää, isäkin jo asteli ja heikompikin voi voittaa vaikka vihollinen syö pieniä lapsia niin heikompi saa lopulta oikeutta lopulta paitsi ei aina ja siitä syttyy muutaman kymmenen vuoden päästä uusi sota. On se sekin.
Mutta jos vakooja olisikin myöhästynyt bussista tai mennyt väärään junaan tai vaikka ripulin vuoksi antanut periksi ja kenraali olisi rakastunut adjutanttiinsa sanonut, että ei kai meidän nyt oo ihan pakko hyökätä ennen kuin tiedustelija sanoo montako ja missä rinteessä, mennään vähän perähuoneeseen ja katotaan sitten mutta tuota en ole kuullut mistään tai ehkä mashissa-
Ymmärtäähän se vähempijärkinenkin että tästä saa monta sankaritarinaa ja taas tulee ruusuja sankarivainajien haudoille ja naiset itkee kun miehet juo ja rauhan aikana kukaan ei muista eikä arvosta vaikka pakko oli mennä ja jossakin se vihollinen on pysäytettävä eikö vaikka ja helppohan se on sanoa ja jossakin se on pysäytettävä, ei muu auta kun tapahtumat alkavat vyöryä kuin jo niin monessa elokuvassa joissa ei kyllä kukaan oikeasti kuole.
Ja eikö tämä muka tunnu pahalta?

sinä päivänä kun ei enää tunnu naiselta

naisena olemisen vaiheita
Naisena olemisen vaiheita Foto: Kirsi Blomberg

ruumin osat jotka näen juuri nyt:
läski
tissit
reidet

ja nyt

ranteet, sormet
kädenselän verisuonet

kun panen silmät kiinni

ei läskiä,
olen varjo joka katselee silmät kiinni sisäänpäin
tunnen silmieni ripset ja että niskaa vähän jäykistää
tuntuu naiselta, joka kuulee huminaa

kallistan päätäni
toiseen suuntaan
edelleen sama juttu
tuntuu naiselta mutta humina on hiljaisempaa

koetan kuvitella tätä pimeyttä ilman minua
en osaa
unessakin olen nainen ja näen ja tykytän

ehkä silmäni vielä rävähtävät auki ruumisarkussa
vaikkeivat enää näe
läskiä
tissejä
reisiä
eivätkä käsien verisuonia
kun
naiseuteni on lakannut humisemasta
en ole

-Kirsi Blomberg-

Turhia päiviä

ilmapallo

 Ilmapalllo katoaa oikealle foto: Kirsi Blomberg

1

Valkea aurinko

illan punarengas

sininen yön pallo

musta pilkku sen keskellä

aamusumun silmässä vihreys

pyörittää

auringonkukan sokeaa keltaisuutta

-kunnes se heijastuu variksen silmään

2

kun kaikki oli jo ohi

ja olin voittanut

tuntuivat rannat liian jyrkiltä

vesi niin märältä

 etten enää halunnut uida

-oli helpompi katsella taivaalle

3

Piirsin pääskysen

-tuli huono

Tukholmassa Kirsi Blomberg

Kenen kädellä?

käsi kahvalle

Käsi etsii kahvaa Foto: Kirsi Blomberg

Edith Södergranin ja Eeva Kilven hengessä 2013-07-09

 pyysit kättäni

ilostuin

mutta vähän mietittyäni vastasin

-en voi

 kun pitää välillä sitoa kengännauhat

saat kyllä pitää kiinni kädestäni  niin paljon kun haluat

toisaalta jos pidät kädestäni ahkeraan

saattaa mennä aika myöhään myös iltaruoka

ja mitä sinä nyt oikeastaan kädelläni tekisit juuri ennen ruoka-aikaa

entäpä jos sopisimme että meillä on yhteiset kädet molemmilla

Siinä sulle Ruuneperi

naisten lihakset
Joutsenenmuotoisia, savolaisia naislihaksia.

Runeberg kirjoitti ihania runoja nuoresta neidosta, joka odotti sulhoaan rannalla. Itsekin olen itkusilmässä laulanut kuinka sulho ei tule “Men min fågel märks dock icke”. Runebergin runoissa nuoret neidot suorastaan kuolevat suruunsa”gräv en grav o moder”. Luonto saa kevään myötä joutsenensa mutta neito jää ilman.
Runeberg kirjoitti runonsa sen jälkeen kun oli itse jättänyt maalaistytön, ns. itä-morsionsa ja muuttanut takaisin etelään sivistyksen pariin.
Runoista päätellen Runeberg oikein hekumoi sillä, että juuri häntä itseään niin hirveästi kaivattaisiin.

Varsin inhimillistä mutta ajattelin tässä tarjota vaihtoehtoisen tulkinnan itä-morsion tunteille.

Runebergin itä-morsion puheenvuoro

Yksi kuoli, toinen meni
kolmas oli Ruuneperi
Herraspoika kaupungista
romanttinen viliperi

Luuli aina tietävänsä
jumalat ja ajalliset
Niitä sitten selitteli
muka meille tyhmemmille

Mullekin se todisteli
että hälle oikee olin
Vaikka halus hameen alle
rillit huurus hamueli

Rantapusikossa aina
halusi hän minut nähdä
vaikka aina ensin meni
piiloon puun ja pensaan taakse

Sieltä aina tirkisteli
kunnes sanoin:- nyt mä lähden
silloin hyppäs esiin sieltä
pussaili ja puristeli.

Yhden kerran sit ei tullu
sain vain kirjeen -etten suris
vaikka lintuin oli poissa
-pyyhin sillä takaliston