Category Archives: laulun sanat

Kosiolaulu

 

Minun mieleni vie minut kauaksi,

vie loitolle hyvistä töistä.

minä alhaalla puskissa lymyilen,

niin kaukana tähtien vöistä.

 

Tässä maan pintaa nuoleskellen,

minä kuljeksin siellä ja täällä,

mutta missään en näe tehtävää,

käsi vahvasti sydämen päällä.

 

En ole suuri en viisaskaan

ja haiskahdan sipulilta

En vitsikäs en, enkä kauniskaan

ja juon joka perjantai-i ilta.

 

Mutta sinulle lupaan, että  en

minä tahallaan kiusaa muita.

Jos jokin on hullusti ennestään,

en lisää mä katko luita

 

Sen vaatii meiltä jo ihmisyys,

ettei tahallaan sorra, ei söhlää.

Jos otat minut niin vaimon saat

jos en tällä tätä mä  möhlää.

Advertisements

Itsensä vieressä

melkein d7

vieritin kiviä oikeille paikoilleen
sinne missä ne olivat aikojen alussa
vähän oli vaikeaa

etsin ääntä joka oli minua
etsin sitä nykyisestä atomikoostumastani
ainakaan nyt se ei ollut siellä

katsoin ikkunasta josko siellä tapahtuisi jotakin
nainen kantoi siellä paperipinkkaa kainalonsa alla
en nähnyt edes mikä oli otsikkona

onneksi suihkussa tuli mieleen tämä laulu

Pyöritystä

Ajatus tähän tekstiin syntyi eilen illalla Kungsträdgårdenin kansanmusiikkikonsertissa kun kuuntelin 75 öringen duon Häävalssi nimistä kappaletta.
Kirjoitin sille sanallisen jatkon, jonka pitäisi pyöriä melkein itsestään.

Häävalssin jälkeinen valssi

Kuka tässä ketäkin pyörittää
kuka tässä ketäkin niin
kuka ketä vetää ja vängertää
lattian yli hämmentää
pyörittää loputtomiin

kuka tässä ketäkin haluaa
saada pyörryksiin
ympäri, ympäri houkuttaa,
koukuttaa loputtomoniin
syliin ja kaulasta kiin

Kuka tässä ketäkin pyörittää
kuka tässä ketäkin niin
samassa ringissä hyrränä
pyörrittää syöveriin
ikuisesti kierteisiin

kuka tässä ketäkin pyörittää
kuka tässä ketäkin niin
kunnes yksi häviää ja
jäät nurkkaan seisoksiin
ei kukaan enää pidä kiin

-Kirsi Blomberg-

Juhannusvalssi

Kuva

Jo aamutuimaan meni kaikki pieleen

ei tullut bussi ja alkoi satamaan

Mä laksin juhlakengissäni  kassin kanssa

tallustamaan kohti laivasatamaa

Laiva täynnä oli matkaajia

kaikki halus hullun lailla saaristoon

Minä istuin viimein köysi kasan päälle

ja sain mustan likaläiskän persustoon

Kun viimein saavuin kaverini mökkiin

oli hiilet loppu ja muut jo kännissä

koska olin ainut joka oli selvä

jouduin kauppakuskiks  ja  alkoi  pänniä-

Kun viimein sain mä lasillisen eteen

oli loppu myöskin nyt jo  jäät.

Ja vettä tuli taaskin kaatamalla

oli tavalliset juhannuksen säät.

Mutta sitten tuli vielä yksi vieras

Jussin kaveri ja Ollinkin

Koko tupa valaistui ja kaikki nauroi

koska toit mukanasi suuren putelin

Siinä sitten kuohua  me juotiin

skoolattiin kai kuka millekin

ja sitten tarjosit myös mulle lisää

ja menin siitäkin jo sekaisin

Kun katsoit silmiini olit humalassa

ja vähän kieron katseen  sulta sain

vaikka jalassani oli rakko puhkeemassa

ei  estänyt se yhtään onneain

Hymyilit et sanonut sä mitään

mutta näin että tässä oli nyt se mies

jota olin odottanut   kauan aikaa

jonka kanssa rakastelisin mä hies

Se juttu oli jo sillä kertaa selvä

kun laitoit kantapäähän laastarin

ja kysyit miten olisi valssin laita

-vaikka aina, siihen vastasin.

Orvokkien mykistämä

Orvokkihajuvettä Kuva: Kirsi Blomberg

Jos olisin silloin, kun sain metsäorvokkeja, osannut sanoa jotakin ja katsonut sinua silmiin, -enkä vaan antanut kevään kulua, – enkä olisi jättänyt orvokkeja sinappilasiin ilman vettä,  -enkä olisi unohtanut niitä vuosikymmeniksi.

Olisi elämäni ollut ehkä erilainen, luultavasti huonompi.

Jos en olisi päästänyt kokonaista elämää välillemme.
Jos en olisi nähnyt muita ja osannut sanoa heille,
niitä sanoja jotka pitää sanoa, silloin kun orvokit tuoksuvat.

En ehkä muistaisi hetkeä, jolloin orvokit mykistivät minut.

Jos nyt kun on taas kevät, tulisit minua vastaan metsässä,
juuri kun tuoksuorvokit puhkeavat kukkaan.
en tuntisi sinua.

Sillä viime kerralla näin vain orvokit.

Järkytyin.

Ja kielsin orvokit ja sinut.

 

Timanttihuolia

timanttisäteilyuhri
Timanttisäteilynuhri Bild: Kirsi Blomberg

Syötyäni juuri herneitä lounaaksi, iski minuun huoli timanteista

jos timantin mä saisin
sen heti tiputtaisin
ja sitten itkisin

jos timantti mul oisi
en nukkua mä voisi
kun pitäis sitä vahtia

ja kurssit lukee tarkkaan
sen suhteet moneen markkaan
voi sika –apua

jos laitaisin sen suuhun
niin sotkisin sen muuhun
ja sitten ooteltas

sen unohtaisin hissiin
tai vaikka sukkaan vissiin
voi että suututtas

jos timantti ois mulla
eikä oisi sulla
ei oltas enää tasoissa

liian timanttinen tyyppi
joka sampanjoita ryyppi
varmaan ihan yksinään

kun jos timantti mul oisi
sen huijata myös voisi
joku loisi- helposti

ja kuolemankin jälkeen
se jäteongelma ois melkeen
kun ei sitä jakaa kannata

kun timantist on huoli
on siitä hyvä puoli
ettei ei oo koko kiveä

saa huolehtia suotta
vaikka kuinka monta vuotta
timantti on kestävä

Metsänaisen laulu

Parempi pysyä autossa? Foto: Kirsi Blomberg

Metsänaisen laulu

Kuusien alla on hiljainen valo.

Koivikon varjoissa kultainen kajo

Elokuun metsä ei laulajaa kaipaa

mutt´ tää tyttö hoilaa että tantere raikaa

Hoilaaa ja hoilaa ja hoilaa ja hoilaaa

Hoilaaa ja hoilaa ja hoilaa ja hoilaaa

Polulla kaula on linnulta poikki

Joku sitä söi kun se metsässä loikki

Sen ympäri piirrän sydämen kuvan

Tuulelta pyydään tanssiin mä luvan ja

Hoilaaan ja hoilaan ja hoilaan ja hoilaaan

Hoilaaa ja hoilaa ja hoilaa ja hoilaaa

Mato on siemaissut sieneltä jalan

jo siitäkin syystä laulamaan alan

Orava kurkistaa hullua naista

selvästi sanoo että mene ja haista

Elokuun metsä ei virsiä kaipaa

Mutt tämä tyttö hoilaa että tantere raikaa

Hoilaaa ja hoilaa ja hoilaa ja hoilaaa

Hoilaaa ja hoilaa ja hoilaa ja hoilaaa

Orava kurkistaa hullua naista

selvästi sanoo että mene ja haista ja

Hoilaaa ja hoilaa ja hoilaa ja hoilaaa

Hoilaaa ja hoilaa ja hoilaa ja hoilaaa

Kuusien alla on hiljainen valo.

Koivikon varjoissa kultainen kajo

Hoilaaan ja hoilaan ja hoilaan ja hoilaaan Hoilaaa ja hoilaa siitäkin syystä

Hoilaaa ja hoilaa ja hoilaa ja hoilaaa…

Kirsi Blomberg