Category Archives: psykologia

Vielä elävän laulu

 

Kun aivojeni viimeinenkin kapillaari sammuu,

kun aatosjohdot loppuun suhahtaa.

Kun  hiipuu tuska, toivo, elon vaiva.

ja pimeys yli etulohkoihini valahtaa

On elämäni loppu, huomatkaa,

ei kukaan muista omaa kuolemaansa.

 

keppi

Kun valot sammuu koko systeemistä

ei samaa sarjaa voi enää herättää.

Vaan jatkumoni lapsuudesta asti,

ei  tuota lihaa eikä elämää.

On olo täällä loppu, huomatkaa.

Ei kukaan estää voi viime hetkeänsä.

 

Tavallaan on aika lohdullista,

et ikuisuutta  ei kestä elämä.

Se on juuri sen pituinen kuin on,

on siitä aivan turha kiistellä.

Mut kun viel elää,huomatkaa.

On joka hetki ihme itsessänsä.

 

Advertisements

Kotikaupunki

 

Hieron poskeani kaupungin kiviseinään.

Se ei tuoksu millekään.

Oma maalaisuutenikin enää vain kainaloissa.

Kulman takana sama aurinko kuin

selkänne takana kun kävelitte minua kohti ja sitten ohi.

Avaan kadunvarsien loputtomia ovia.

Seinillä tuntemattomat nimet.

Joku Andersson asuu ylimmäisenä.

Sillä on näköala.

Jossakin kerroksessa minäkin.

Yöllä joku huutaa, reittikone hyrisee rauhanajan turvaa,

Pitäisi ostaa uusi kynnysmatto.

Tässäkö se on nyt, se koti?

Yhtenä päivänä viimeinen korahdus.

Joku toinen pyyhkii jalkansa mattoon.

Laittakaa suuhuni pantterikaramelli kun kuolen,

että tiedän juuri minun jättävän tämän kaupungin.

Kirsi Blomberg Läikittäin Hyvä Tahto

läikittäin kansi

“Romu Sci-fi” romaanini, Läikittäin Hyvä Tahto, Compania Comder 2017. 140×210, 355 sivua, Nidottu, Tanskalainen sidonta, tuli eilen painosta. Sitä ei ole vielä varsinaisesti julkaistu. Kuuntele tästä:

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=6754383

On vaihtoehtoinen vuosi 2018. Valta on siirretty Hyvälle Tahdolle, eli “humaaneille” suurimman mahdollisen vapauden ja turvan sekä pienimmän mahdollisen vahingon algoritmeille, jotka osaavat ottaa huomioon jopa ihmisen pohjattoman kyvyn keksiä kaikenlaisia typeryyksiä. Aina ei sekään auta.”

Sisällöstä:

Historia on lähtenyt hiukkasen eri raiteille muutama vuosikymmen sitten.  Ehkä maailma näyttää kertomuksessani siltä, millaiseksi sen uskottiin tulevan  vuosituhannen vaihteessa joskus 1970-luvun alussa, paitsi ettei resursseja olekaan loputtomiin.

Monet asiat ovat tuttuja mutta joitakin keksintöjä on otettu käyttöön etuajassa ja yhteiskuntaa hallitsee ” Hyvä Tahto”. Eli ihmiset eivät enää pidä itseään kykenevinä luomaan tasa-arvoista yhteiskuntaa vaan ovat jättäneet päätösvallan algoritmeille. Ne laskevat kunkin päätöksen  “oikeudenmukaisuuden”.

Henkilöitä

Sulo Lamponi: 80-vuotias  taksikuski, joka jo joutaisi kompostin täytteeksi Marsiin:”Juuri VET:n eli Vetkun mittaukset ja testit perustuivat, monen mielestä hyvin alkeellisten ohjelmien yhdistelmään. Valokuvan ja äänen käsittelyohjelmista oli haettu filttereitä, joilla voitiin säädellä muistikuvien tarkkuutta ja voimakkuutta, tietokonepeleistä sekä omakuvan, että virtuaalienkelin kokoamisohjelmat ja näihin oli sitten yhdistetty monenlaisia tarkkavalo ja mikrosirujärjestelmiä. Mikrosensoreita oli sekä ihon alla, että verenkierron mukana ruumiinkuntoa peilaamassa. Yksi tärkeä mikrosiru Sulolla oli vatsassaan koska Hyvä Tahdon tutkimukset osoittivat, että suolien ympäristön enteerinen hermosto oli se elimistön osa, jossa sijaitsi suurin osa ihmisen tiedostamatonta. -Voehan Vetku, kuhan oun tehnyt sen Avvoi mielj -testin, suan tuas vuejen raahassa ajella ja olla. Selitän sen Mirkun ikkunan niin eiköhän koneaevo ymmärrä, ettei tässä ou mittää hättee”.

Lea, newage-hörhö joka löytää uuden tien:“Lea käveli huusin ohi. Pissitti mutta hän jatkoi matkaansa. Tuntui oikealta mennä metsään ja antaa lahjansa suoraan luontoon. Lean metsässä oli monta paikkaa, jotka tarvitsivat hänen pissiään. Esimerkiksi hankalasti kallionkolossa kasvava männynkäkkyrä tuntui oikein huokaisevan onnesta, kun Lea kyykähti sen juurelle.

Flora Tharm, hänen sisarensa joka haluaa rouvaksi: “Flora, kuten useimmat muutkin hänen ikäisensä kuuluivat Hyvän tahdon kevytseurantaryhmään. Hänen tarvitsi tavata virtuaalienkelinsä vain joka viides vuosi. Floran pakkomielteet ja vanhanaikaiset parisuhteisiin liittyvät päähänpinttymät eivät häirinneet algoritmeja. Mitäpä väliä sillä oli kuusta katsottuna, jos joku halusi naimisiin…kunhan ei pakottanut ketään…liikaa. Toisaalta systeemin sisällä oli pohdintaa myös siitä, oliko viisi vuotta liian pitkä aika. Joskus siinä ajassa ehti tapahtua aivan liikaa. Floran edellisestä tarkastuksesta oli neljä ja puoli vuotta. Mitä luultavimmin palautetta oli luvassa Floran ostotaipumusten suhteen. Ne ylittivät varsin usein suurimman mahdollisen vapauden rajat suhteutettuina kestävään kehitykseen.

Ali Viré: Luulotautinen insinööri joka on menossa naimisiin väärän naisen kanssa:”Erikoisesti Ali pelkäsi mielisairaita. Niitähän ne ”suhteeseen halutaan” sivut pursuivat. Sellaisista oli hirveästi vaivaa. Hakea niitä yöllä vaikka mistä ja pelastella silloilta hyppimästä. Viisas mies pysyi kaukana sellaisista. Kirvesmurhaajattarenkin mahdollisuus oli käynyt mielessä, vaikka Ali tiesi, ettei niitä nyt joka puunoksalla kasvanut. Hyvän Tahdon alaisuudessa laskelmoiva Avoin mieli löysi kyllä suurimman osan vaarallisista mutta jotkut psykopaatit näyttivät normaaleilta aivoalustatarkkailussa. Huonompiakin oli kuin Flora ja monia paljon rumempia. Eikä Ali ollut sitten oikein töiltäänkään ehtinyt naisia etsimään. Sitten sattui eron aikaan se asuntojen hintakuoppa. Ei siinä paljon levitelty, tuntui, että piti säästääkin.”

Pikkusisko

pikkusisko5

Kuva: Kirsi Blomberg

En tiennyt, että vastuu oli minun.

En ymmärtänyt, että juuri minun piti suojella isompiani.

Juoksin huoletta perhosten perässä ja katselin valon säteitä sormissani.

Luulin, että kaikilla muillakin oli omat salaiset kukkaniittynsä.

Saamani rakkaus itsestäänselvyys kuin kesäpäivä, silloin kun se oli.

Minulla oli taikasauva, jota en koskaan heilauttanut.

En pelastanut sillä ketään.

Minun olivat kielot, sinisiivet, hymyt ja iloinen nauru.

Otin ne kaikki.

-Kirsi Blomberg-

Minä ja Big Bang

 

Härkä_edited-1Alkuräjähdyksen jälkeinen hetki

ei mene koskaan ohi

kivet ja veri ja rusinat kaikki, kaikki lentää

iiiuuuu

ruusut jo kaukana,

-onko hammasharja mukana?

-ei sattunut tällä kertaa

no kurlaa juostaessasi

minäkin jo muualla

orvokit  ja veri

iiiiuuuuu

kivien mukana pumpulia

aikamoista hoippakkata!

iäisyyksiin

härkä ja sielun reikä matkalla jonnekin

tuonne, tuonne eteenpäin

tästä meni ohi

älä jää alle

volvo, rikkonaninen öljylamppu ja mummon sukkanauha

kannoillasi

tuoksuja

iuuuuuuu

lihapullat kahveli selässään

ihan äsken

palaneen hajua

sinne, sinnehän kaikki

-ota minua kädestä

-en ylety

-telomerit kohta loppu

iuuuuuu

-kiiruhda

-vilkuta edes

nauretaanko kun päästään perille?

iiiiuuuu

reunalle.

Ei,  siellä kukaan ei naura.

Totuuden merkityksestä

 

Kun katsoit toista ihmistä suoraan silmiin.

Hengityksenne  oli yhtä,

eikä välillänne ollut ainoatakaan valhetta.

 

 

Kun ystäväsi otti sinua kädestä

ja kertoi tarkoin piilotetun salaisuutensa,

varjot katosivat väliltänne.

 

Kun  tunnustit vajavaisuutesi,

etkä hävennyt sitä

tunsit molempien sydämen pehmenevän.

 

Kun paljastimme  polkumme itsepetoksen pöheikön läpi,

minusta tuli oikeasti minä ja sinusta sinä

Me teimme kodin vapaiden ihmisten vapaista sanoista

ja minä sain olla siellä kanssasi.

-Kirsi Blomberg-

Ensimmäinen kappale kirjastani: Turpa kiinni Tukholmassa.

ibooks apple: sähkökirjat: hakuruutuun : Turpa kiinni Tukholmassa.

Kustantaja: Compania Comder HB ISBN 978-91-87185-47-2

Myyjä: Adlibris ja Bokus tai Suomalainen kirjakauppa Tukholmassa

 

 

Kirjani on myös arvosteltu Liekki-lehdessä 04 /2016

arvostelu

1.

Joskus on helv- tosi vaikeaa pitää turpansa kiinni.

Mistä ne nuokin tuohon taas tuppasivat? Miksi noiden kahden kanan piti tulla juuri tähän saunaan? Että niitä riittääkin, mukamas ystävättäriä.

Olin juuri lisännyt ison halon Domaruddenin kipakkalöylyisen kiukaan alle, kiivennyt ylimmälle lauteelle ja heittänyt parit harjoituslöylyt… Rakastin koko maailmaa. Höyry nousi kiukaalta kuin Tuonelan joutsen ja minä aloin juuri kohota sen mukana…

Eli olin melkein ehtinyt huokaista onnesta, kun sisään työntyi pukuhuoneen puolelta jatkuva pulina ja sen perässä pyyhkeeseen kiedottu pää.

-Siis apua, miten kuuma täällä, ei ilmaa ollenkaan. Sussi hei, oota, älä tuu sisään vielä, pidetään ovea vähän auki, että tänne saadaan ilmaaaaaaa.

Vaikka tietysti se siis sanoi LUUUUUUFT, kun se oli ruotsalainen. Sussiksi kutsuttu otti kiltisti oven kahvasta ja alkoi löyhyttää hyviä löylyjä pihalle. Näin kun sen käsivarren alta näkyi jotakin punertavaa. Olikohan rintaleikkauksen arpi? Varmaan oli…täytetyt patit mitkä täytetyt patit. Tietysti. Aika hienot kyllä mutta täyttä petosta.

-Onks sulla Ramlösa ja banaanit?

-Juu, on.

-Siis miten kuuma edelleenkin. Löyhytä vielä ovella, siis apua, kun kuuma!

Nyt niiden piti tietysti vallata alalauteet. Ensin se puhelias siirsi löylykipon mahdollisimman kauaksi lattialle, niin etten varmaan ylettyisi siihen.

-Mitä tälläkin tekee?

Sitten bestikset levittivät pyyhkeensä alimmille lauteille ja asettuivat jalkapohjat vastakkain kumpikin omaan seinäänsä nojaten. Minun jalkojeni se läpänheittäjä työnteli pyyhkeellään syrjemmälle. Luulin hetken olevani näkymätön mutta ilmeisesti olemukseni häiritsi kuitenkin ainakin huonosti peitellyn kommentin verran. Tältä tuntuu kärpäsestä josta puhutaan pahaa.

-Saaristossa on sellaisia saunoja jotka voi siis buukata kokonaan.

Se olis hyvä.

-Minusta paras lämpötila on sellainen, jossa tukka ei hikoa ja voi niinku, tiiätsä, jutella normaalisti.

-Miten kauheita sellaset löylynheittäjäterroristit. Ovat kuin kaikki maailman saunat olis niiden.

Olin motissa ylälauteelle ja mielessä kävi yhtä sun toista mitä tuollaisille ihmisille olisi melkein pakko, jo suomalaisugrilaisen taustan velvoittamana sanoa. Kuten: Saunassa on tarkoitus olla kuuma ja löylyt ovat ehdoton osa saunaelämystä.  Itse sauna sanaa käytetään merkityksessä kuuma. En ole ikinä kuullut kenenkään sanovan: Onpas täällä haaleaa kuin saunassa.

Pidin kuitenkin sankarillisesti melut mahassani kun kylpijättäret harjoittivat kaikki muut pois sulkevaa ystävätär-rituaaliaan, jossa yksi narisee, toinen on samaa mieltä ja muu maailma on olemassa vain arvostelua varten.

Olin hiljaa, enkä edes pieraissut salaa vaikka olisi ollut hyvä tilaisuus ja kaasuakin valmiustilassa sopiva määrä.

Retretti mikä retretti. Silloin ollaan julkisesti hiljaa molemmista päistä, vaikka muut sanoisivat mitä tahansa.

-Tiedätsä, minä käytin Mollya hammaskiven poistossa ja se makso melkein tuhat kruunua. Ajattele tuhat kruunua, eikä siihen mennyt kuin vartti

-No, olipa kallista.

-Kaikista pahinta oli kuitenkin, siis minusta, ettei Molly vaikuttanut olevan edes yhtään kiitollinen. Tiedätsä Sussi joskus tuntuu, ettei tässä maailmassa saa kiitosta mistään.-

-Ei niin.

Myötävaikuttajaakaan ei ilmeisesti oltu kiitetty hammaskiven poistosta. En sanonut mitään. En yhtään mitään.   En edes, että hammashoito on tässä maassa lapsille ilmaista, tai ettei meidänkään Olli kauheasti kiitellyt viimeksi kun käytiin hammaslääkärissä. Enempi sitä piti lohduttaa vaikka on iso mies.  Asia ei kuulunut minulle vaikka kuuluikin jatkuvana läpätyksenä alalauteelta. Ämmä puhui paljon ja pehmeitä.

Jos olin näin pitkään osannut olla hiljaa, niin ei tuollaiset sussittajat saaneet huuliani heilumaan. Retrettini kestäisi tämänkin koettelemuksen. Olin ollut kohta viikon hiljaa, niin kuin olin luvannutkin.

Niin kuin Tero sanoi pienenä: Parempi on hiljaa.

Ja vaikka hyvä olenkin, niin en minä nyt ihan pyhimys ole.

Potkaisin uimaan mennessäni kai vahingossa sitä leukojen louskuttajaa ja kaadoin sen vesipullon.

Sielunrauhaahan tässä ollaan etsimässä. Ja vasta tulossa paremmaksi ihmiseksi.

Kirsi Blomberg

Bokus ja Adlibris myy kirjaani.

Kustantaja: Compania Comder HB ISBN 978-91-87185-47-2

 

————————————————-

Taustaa kirjalleni: Turpa kiinni Tukholmassa:

 

Tervetuloa viikoksi Tytön pään sisään.

En minä heilu puukon kanssa kännissä. En ole täynnä vihaa, en kielitaidoton, enkä edes kovin köyhä.

Muutin Tukholman opiskelemaan ja viihdyn täällä hyvin.

Olen tehnyt  työtä koko ikäni. Työttömyyskorvausta olen saanut kahden päivän ajan vuonna joskus 1980 luvun alussa.

Eli olen varsin tavallinen ruotsinsuomalainen. Olen käynyt kouluni loppuun ja maksanut veroni.

Asun Tukholman keskustassa ja lajittelen roskani.

Silti ruotsinsuomalaisuuden kuvaukset käsittelevät useimmiten elämänsä kanssa pahasti epäsovussa eläviä, eikä ketään muita.

Mikähän olisi prosenttisuhde jos alettaisiin mitata niitä joilla menee huonosti ja niitä joilla menee hyvin ja ovat elossa.

Radiotyössäni olen tavannut tuhansia ihmisiä ja voin vakuuttaa. – Hyvin tai suhteellisen hyvin pärjänneet ovat enemmistönä.

Kirjallisuudessa suhde on  kuitenkin melkein 100 prosenttia syrjäytyneiden hyväksi. Ja aina otsa rypyssä. Korkeintaan katkerasti hymyillen.

Asia vaivasi minua monta vuotta. Sitten kirjoitin kirjan ruotsinsuomalaisuuden toiselta laidalta.

En tietenkään väitä, että ruotsinsuomalaisilla ei olisi ongelmia, kaikilla on. Niin myös päähenkilölläni Tyttö Li(i)kanen Suoralla, mutta ne ongelmat liittyvät vain pieneltä osalta maahanmuuttajuuteen.

Tyttöön olen koonnut monien varsin menestyvien, enimmäkseen  nuorten naisten mietteitä. Olen salakuunnellut, kysellyt ja katsellut ja  haastatellut ja miettinyt itse eteenpäin. Osa päähenkilöni havainnoista ja kokemuksista pohjatuvat omiin sisältäpäin pulpahtaneisiin aivoituksiin, jotka sitten olen soveltanut noin reilusta kolmenkymppisen naisen elämäntilanteeseen.

Olen etsinyt varsin keveää tyyliä. Kertomukseni sisältää sekä huumoria että ironiaa. Sitäkin on puuttunut mielestäni ruotsinsuomalaisesta kirjallisuudesta. Toisinaan Tyttö on aika sekaisin. Monet ovat joskus.

Toivottavasti kirjani kiinnostaa. Mielestäni on aika alkaa nähdä ruotsinsuomalaisuus myös iloisena asiana.