Category Archives: runo

Elävän laulu

 

Kun aivojeni viimeinenkin kapillaari sammuu,

kun aatosjohdot loppuun suhahtaa.

Kun  hiipuu tuska, toivo, elon vaiva.

ja pimeys päässäni vallan saa.

On elämäni loppu, huomatkaa,

ei kukaan muista omaa kuolemaansa.

 

keppi

Kun valot sammuu koko systeemistä

ei samaa sarjaa voi enää herättää.

Vaan jatkumoni lapsuudesta asti,

ei  tuota lihaa eikä nesteitä.

On elämäni loppu, huomatkaa.

Ei kukaan estää voi viime hetkeänsä.

 

Tavallaan on aika lohdullista,

et ikuisuutta  ei kestä elämä.

Se on juuri sen pituinen kuin on,

on siitä aivan turha kiistellä.

Mut kun viel elää,huomatkaa.

On joka hetki ihme itsessänsä.

 

Advertisements

Kotikaupunki

 

Hieron poskeani kaupungin kiviseinään.

Se ei tuoksu millekään.

Oma maalaisuutenikin enää vain kainaloissa.

Kulman takana sama aurinko kuin

selkänne takana kun kävelitte minua kohti ja sitten ohi.

Avaan kadunvarsien loputtomia ovia.

Seinillä tuntemattomat nimet.

Joku Andersson asuu ylimmäisenä.

Sillä on näköala.

Jossakin kerroksessa minäkin.

Yöllä joku huutaa, reittikone hyrisee rauhanajan turvaa,

Pitäisi ostaa uusi kynnysmatto.

Tässäkö se on nyt, se koti?

Yhtenä päivänä viimeinen korahdus.

Joku toinen pyyhkii jalkansa mattoon.

Laittakaa suuhuni pantterikaramelli kun kuolen,

että tiedän juuri minun jättävän tämän kaupungin.

Pikkusisko

pikkusisko5

Kuva: Kirsi Blomberg

En tiennyt, että vastuu oli minun.

En ymmärtänyt, että juuri minun piti suojella isompiani.

Juoksin huoletta perhosten perässä ja katselin valon säteitä sormissani.

Luulin, että kaikilla muillakin oli omat salaiset kukkaniittynsä.

Saamani rakkaus itsestäänselvyys kuin kesäpäivä, silloin kun se oli.

Minulla oli taikasauva, jota en koskaan heilauttanut.

En pelastanut sillä ketään.

Minun olivat kielot, sinisiivet, hymyt ja iloinen nauru.

Otin ne kaikki.

-Kirsi Blomberg-

valossa_edited-3

Se alkoi siitä kun valkea valo tuli rakosista ja sattui  lapsen sormiin.

Jossakin oli myös äänten muminaa ja ystävällinen  läsnäolo joka tuli lähemmäs.

Yöllä valosta voi ottaa kiinni kun  vain nosti kätensä.

Siitä se alkoi, silmien raosta nähdystä häikäisystä.

Siitä alkoi kaikki kaunis.

Valosta kädessä.

Se kaunis, joka oli hänen sisällään myös talven pimeinä päivinä.

Värisijä

 

värisijäSyksyn korkeat päivät,

vieressäni  kokoisesi reikä

vielä haalea

sykähdän

edessäni: keltaisten haapojen rivi taivasta vasten

takanani kaikki

Kesäyön usvassa

vieressäni jälki heinikossa

vielä lämpimät, taipuneet korret

värähtivät

otin itseäni kädestä

nousin

Jo lähellä:

keltaisten haapojen rivi taivasta vasten.

käteni  peittävät koko maiseman

takani elämän aukko

sydän ravistelee

tiputtaa lehtensä hetkeksi

Syksyni alkoi kauan sitten

vilahti kettuna lapsuuteeni ratsun jalkojen välistä

vanhana syntynyt ilman kättäsi

-kädetönnä kesien yli

havisen kauniisti

Totuuden merkityksestä

 

Kun katsoit toista ihmistä suoraan silmiin.

Hengityksenne  oli yhtä,

eikä välillänne ollut ainoatakaan valhetta.

 

 

Kun ystäväsi otti sinua kädestä

ja kertoi tarkoin piilotetun salaisuutensa,

varjot katosivat väliltänne.

 

Kun  tunnustit vajavaisuutesi,

etkä hävennyt sitä

tunsit molempien sydämen pehmenevän.

 

Kun paljastimme  polkumme itsepetoksen pöheikön läpi,

minusta tuli oikeasti minä ja sinusta sinä

Me teimme kodin vapaiden ihmisten vapaista sanoista

ja minä sain olla siellä kanssasi.

-Kirsi Blomberg-

Musta juhannus on niin herttainen ja joulu

Ummikko ei ymmärrä.

Pitsiverhon takana maailma.

Kupissa ruotsalaista kahvia,

maailman parasta.

Lautasella ylimääräinen lihapulla ja yksi puolukka.

Maha täynnä, hyvä olla.

Tai hetkinen, ei olekaan.

Tuo lihapulla tuossa ja tuo puolukka.

 

Ota se, annan sen sinulle.

Se on jopa vientituote.

Jos tulit tänne,  pitää sinut ottaa se,

syödä se kokonaisena.

ja  sitten puolukka!

Eikö kelpaa?

Sinun pitää rakastaa sitä,

…kehua.

Se on ruotsalainen lihapulla.

Maailman kuulu.

Italialaisetkin tulevat syömään niitä sankoin joukoin.

Seisovat jonossa. Onneksi saavat viimeinkin ruotsalaisia lihapullia.

Minä, minä ja vain minä annan tämän lihapullan sinulle.

Mitä, ettet muka halua+

Olet kiittämätön.

Ota nyt !

Ota nyt tämä lihapulla, eikö sana kuulu?

Ja puolukka, vielä ihan hyvä.

Lihapullan kanssa täytyy olla puolukka.

Meillä tehdään niin.

Tulla tänne ja sitten ei kelpaa.

Luuletko, että saat parempia lihapullia jostakin muualta?

No, minä heitän sen sitten pois.

Pitsiverhon takaa, kiihtyvää tikitystä.

Mikä on tuo ääni, ummikko ei ymmärrä.

Hyväähän minä tarkoitan.

Kaikille.

musta-juhannus-on-meilla-herttainen_edited-2