Category Archives: uni

Metsän sylissä

Kuusen havu silmässäsi

-vihreässä pisteessä koko maailma.

Saniaisen varjossa ehdoton metsän väri.

Pysähdyn.

Loputon klorofylli.

Yhteydytään, lehtivihreää suut korvat täyteen.

Se pelastaa maapallon.

Huku sammaleeseen.

Taivuttele minulle  koivuvuode?

Kaukaisissa aarniometsissä

loputtomat polut lepikoiden läpi.

-Kohti kotisaunaa.

Pitää tehdä vastoja koko vuodeksi.

Haudutan ne talvella.

Vielä yksi yö kotiin.

Veitsiheinät selän alle?

Nukun kuusen alla aamusäteisiin.

Lämpimässä rinteessä mataran varret haiskahtavat kun

nousevat painomme alta.

Haavat metsän reunalla

kipuavat taivaaseen,

Advertisements

Sankarirunoutta: uranuurtajat

Vedetään tämä vene nyt niin pitkälle kuin aroa riittää.

Jäljessämme todisteena ura.

Edessämme ei uraa koska olemme uranuurtajia

-matkalla eteenpäin.

Se on tuolla edessä päin, jos et sattunut tietämään.

Vedä sinä välillä niin minä työnnän.

Viedään tämä vene kauaksi, läpi rännän ja lumen.

Olemme sankareita.

Hauis on päivän sana.

Hiki, aurinko kärventää karvaista selkääsi.

Pitää uurtaa uraa.

Muiden tulla perästämme.

Se on tehtävämme.

Tästä ei ole vielä mennyt kukaan

-tai ainakaan pitkään aikaan.

Vaihdetaan tuolla kukkulalla kilometrin päässä.

Sitten minä veden ja sinä työnnät,

Mikä kukkula?

Herrajestas, tässähän on ura poikittain.

Ja sinun jalanjälkesi ja minun.

Voiko omaa uraansa uurtaa kahteen kertaan?

No ei.

Silloin emme olekaan sankareita

Olemme harhailevia raukkoja.

Tule viereeni, levätään veneessä.

Annetaan virran viedä,

-ei enää uurreta uraa.

valossa_edited-3

Se alkoi siitä kun valkea valo tuli rakosista ja sattui  lapsen sormiin.

Jossakin oli myös äänten muminaa ja ystävällinen  läsnäolo joka tuli lähemmäs.

Yöllä valosta voi ottaa kiinni kun  vain nosti kätensä.

Siitä se alkoi, silmien raosta nähdystä häikäisystä.

Siitä alkoi kaikki kaunis.

Valosta kädessä.

Se kaunis, joka oli hänen sisällään myös talven pimeinä päivinä.

Unen kaivo

 

 

Kuva: Kirsi BlombergUnen kalvo

Unettomana yönä pää vasten ajan pehmeää kalvoa.

Vieressä on tuoli, jolla on kello, joka ei tikitä,

                                          sen ei tarvitse.

Kello hakee aikansa kaukaa seinän läpi.

Se seuraa sopimusta. Nyt on yö ja sitten taas päivä.

Minun  uniaikani ei vaan tule, vaikka olen siitä itseni kanssa sopinut.

Mikä rajaeste taas? – En pääse millään tajuttomuuteen.

Haluan siihen maailmaan jossa en nuku- koska nukun.

                                                        Haluan unen kaivoon!

Korvalleni joka valvoo tyynyllä sanon:

-Nuku!

-Enkä nuku.

Etsin tietäni violetin sumun läpi siniseen uneen.

Pöh!

Olen edelleen tyynylläni

Lasken hengityksiäni kymmeneen.

Lasken hengityksiäni takaisin nollaan.

-Nukkuisit nyt.

-En nuku.

Jossakin vaiheessa kadotan vartin.

Nukuinko?

Kävinkö unen kaivossa?

Pulahdinko kuin pieni kivi pinnan läpi?

Kimposinko yhtä nopeasti takaisin hereillä olevien joukkoon?

Miksi käsivarteni on kummalla mutkalla rinnan alla?

Minäkö sen laitoin?

Aika pääsee valveen ja unen läpi.

                                                 Unen kaivossa hyvä oloni pohjalla.

Minä makaan kuivin silmin  ja katselen viisareita.

Ulkoajassa on kohta aamu.

 

 

Värisijä

 

värisijäSyksyn korkeat päivät,

vieressäni  kokoisesi reikä

vielä haalea

sykähdän

edessäni: keltaisten haapojen rivi taivasta vasten

takanani kaikki

Kesäyön usvassa

vieressäni jälki heinikossa

vielä lämpimät, taipuneet korret

värähtivät

otin itseäni kädestä

nousin

Jo lähellä:

keltaisten haapojen rivi taivasta vasten.

käteni  peittävät koko maiseman

takani elämän aukko

sydän ravistelee

tiputtaa lehtensä hetkeksi

Syksyni alkoi kauan sitten

vilahti kettuna lapsuuteeni ratsun jalkojen välistä

vanhana syntynyt ilman kättäsi

-kädetönnä kesien yli

havisen kauniisti

unesta karannut

valkoinen sisar
ainoa lapsi
kasvatti siiven
lensi vinossa Krimin yllä
aika matalalla
missä Florence joka ei pessyt käsiään?
valkea sisar syöksyy maata kohden
kasvattaa toisen siiven
aukaisee Mary Poppinssina sateenvarjon
kuuma virta Putinin ystävien kaasukentiltä
heittää sisaren Tonavan alajuoksulle
mitä te nyt!
eihän minua edes ole
en kenenkään lapsi
valkoinen sisar
hunajainen rakkaus
unesta karannut
kävin lentelemässä
jätin jäljen taivaalle