Tag Archives: runous

Tässäkö totuus?

maailma tarvitsee jokaisen etsijänsä
vanhat ja nuoret silmät- lähelle ja kauas
korvat jotka voivat verrata, tunnistaa
ja ne joista ei ole vielä kuulo mennyt
maailmaa hengittäneet kokonaisuudet
jotka tuntevat jo kuoleman hajua
ja ne jotka hengittävät uutuutena
jo monen kertaan pieraistut kukan tuoksut ja pakokaasut
samalla käsiään summamutikassa ojennellen
aina vain eteenpäin
nuoret ja vanhat hapuillen tahollaan
samassa pimeydessä
luullen että maailma on uusi tai vanha
vain ja juuri heidän edessään
uusi ja vanha
vain ja ainoastaan heille

Advertisements

Onnellinen hän

Lehmä syö heinää
foto: Kirsi Blomberg

Onnellinen hän, jolla on tylsää

Onnellinen hän, joka tuijottaa kattoon,
joka ei tunne pyssyn piippua ohimollaan,
eikä odota soittoa sairaalasta,
myrkytyksen ensi oireita,
vaan tuijottaa heinäkasaansa häntä suorana alaspäin.

Onnellinen hän, joka ei kuule ääniä pimeässä
Onnellinen tylsyydessää, vaikkei sitä itse tiedä.
Onnellinen, jos vertaa äitiin, joka ei voi
antaa ruokaa lapselleen,
isään, joka juoksee tulen läpi
etsimään perhettään.

Onnellinen hän, joka voi vain nousta
ja lähteä tylsyydestään muualle
tekemään muille päivää,
jossa heilläkin saisi olla tylsää,
josta voi lähteä pois.

-Kirsi Blomberg-

Sanontoja arkipäiväksi

hevonen voitti voitti tai ei voittanut

Kyllä nyt on laastarit lattilalla. äitienpäivä pilalla, veneenteko pahasti kesken, verkkosukat makkaralla ja köyhällä äidillä monta lasta.

Vähänkös on satanut Pielisellä ja  elämänpyörässä  lonskuvat vanteet..

Kohta on karvahatut keitettynä, sillin liemi housuilla ja Valpurin talkoot takanapäin.

Perunatkin vielä muussaamatta ja naapurillekin kuuluu kuuluvan hyvää.

Ollaan sitä taas niin varastomiestä  ja serkkua sormella sörssimässä.

Vielä minä teille kehäkukan näytän ja joko on mummolla viimeinen mato koukussa?

Sitä on taas munkin kanssa mehua juotu

Ja

Aina on aikaa nyskämyyryyn ja kupongissa taas viisi väärin.

Mutta

Eiköhän tästä selvitä taas seuraavaan karkkipäivään.

-Kirsi Blomberg-

Lumen puutteessa vanha runokin on avuksi

Muisto lumisateesta lumisateessa
nyt kun sataa vettä

Lumihiutaleet eivät osaa päättää mihin suuntaan sataisivat
ainakaan ne eivät ole yksimielisiä. Tuokin suoraan ylöspäin… ja samaan paikkaan mistä se tuli.
Kukaan muu ei katsele lumitanssia Tukholman yllä vaan Nybroplanin risteyksessä vedetään kaulusta ylös ja lippahattua syvemmälle.
Ei kahta rakastunutta missään, ei kahta lumen lasta , jotka juoksevat suu auki vangiten hiutaleita kielelleen.
Se oli kauan sitten, ei tämän bussin ikkunan takana ja kesti vain sen lumisateen ajan. Nimenkin muistan. Se oli Pentti.

PS:
Arvaatko mistä vanhasta tiedotuksesta olen muunnellut:
“Lumen puutteessa oma vanha runokin on avuksi”?

Timanttihuolia

timanttisäteilyuhri
Timanttisäteilynuhri Bild: Kirsi Blomberg

Syötyäni juuri herneitä lounaaksi, iski minuun huoli timanteista

jos timantin mä saisin
sen heti tiputtaisin
ja sitten itkisin

jos timantti mul oisi
en nukkua mä voisi
kun pitäis sitä vahtia

ja kurssit lukee tarkkaan
sen suhteet moneen markkaan
voi sika –apua

jos laitaisin sen suuhun
niin sotkisin sen muuhun
ja sitten ooteltas

sen unohtaisin hissiin
tai vaikka sukkaan vissiin
voi että suututtas

jos timantti ois mulla
eikä oisi sulla
ei oltas enää tasoissa

liian timanttinen tyyppi
joka sampanjoita ryyppi
varmaan ihan yksinään

kun jos timantti mul oisi
sen huijata myös voisi
joku loisi- helposti

ja kuolemankin jälkeen
se jäteongelma ois melkeen
kun ei sitä jakaa kannata

kun timantist on huoli
on siitä hyvä puoli
ettei ei oo koko kiveä

saa huolehtia suotta
vaikka kuinka monta vuotta
timantti on kestävä

3 x musta

lintusaari
Harmaa harjoitus foto: Kirsi Blomberg

Musta 1
Kun tuijottaa mustaa
tarpeeksi rohkeasti ja kauan
se antaa periksi
hajoten kaikiksi väreikseen
-rumiksi ja kauniiksi ja tosiksi

Vahvinkin musta
on vain tummempaa harmaata
uudelleen lajittelemalla
voit kutoa siitä kevään lehmukset, syksyn romanssit
-tai ilveksen läikät talviseen metsään.

Muista säästää piste mustinta mustaa
niin voit ammentaa siitä kaikki muutkin värit:
kylmät, kuumat, haaleat heleät, syvät ja ohuet
ja mahdollisuuden auringon nousuun.

Sama laulettavaksi
Musta 2
Kun tarpeeks tiukkaan mustaa tuijottaa
se antaa periksi ja hajoaa
kaikiksi väreikseen ja paljastaa
rumansa , kauniinsa ja totensa

Vahvinkin musta on vain harmaata
jos lajittelet uudellen sen lankoja
voit kutoa sä kevään, syksyn, pakkasen
yön, päivän, illan, varjot, pimennon

Mut säästä piste mustaa
siinä kaikki on
koti punaisen ja sinisen
ja auringon

—————————————————————————————————————
tai haikuna

Musta 3
Katselen mustaa
voittaen sen hajalle
sateenkaarelle
-Kirsi Blomberg-

Kuin muisto vanhasta venäläisestä elokuvasta

muualla

kärpänen ikkunassa, minulla peukalo sen veljen veressä

oma vereni ohutta

ulkona löysää sadetta

tuo surisee…suotta

jotakin tässä, aikani kuluksi

valuvia pisaroita, jokunen kerrallaan.

 yksi   luiskahtelee 

toinen jää kiinni lasin pintaa

-tappaisinko tuon kärpäsen tuosta?

nyt se on tehty

se oli siinä, ei enää surise

peilikuvani valuu sateen mukana

vahvat haisevat. minä vain vähän tuoksahtelen,

…miedosti, silloin tällöin

verevät saavat aikaiseksi, rakentavat saunoja ja rappuset taloihinsa.

minä olen vähäverisiä, en keittele hilloja enkä kaada karhuja

herätyskello vikisee jossakin, luuri lattialla

patterit lopussa

sukat ei pysy jalassa

kaukosäädin…

          kaukana

minä olen kuiva nahka, kynsinauhani näivettyneet

keltaisen harmaat

haiseeko kärpänen millekään

ranteeni liian rento edes leukaani kantamaan

eilen soi ovikello

nyt ei ole edes kärpästä

Kirsi Blomberg