Ensin pitää kuulla mitä joku sanoo, enimmäkseen kuinka monta miestä junassa tai ohjusta kaivettuna rinteeseen. Tai ihan ensin on ollut kyllä suukopua ja inhottavia uhkauksia. Sitten kaikki on jonkun syytä. Ja siksi on sitten niitä miehiä junassa öiseen aikaan syrjäisillä asemilla.
Sitten vakooja näkee sen ja pitää soittaa pääministerille ja sekös rypistää otsaansa ja panee tuulemaan ja heti on pakko mennä kaikkien miesten rintamalle ja jättää kaikki muu, sanotaan lähikuvassa kohtalokkaasti. Pitää olla myös vähän kevennystä tässä kohti. Vihollinen hyökkää Seinäjoelle tai jo Homeroksen Hektorin lapsi pelästyy isän sotakypärää ja isä ottaa kypärän päästä ettei lasta pelota ja kaikki nauraa.
No sitten se vainolainen tulee mutta ensin taas on sen vakoojan käytävä kertomassa jollekin jotakin ja ottaa selvää ja joku joka on kärttyisä saa tehtäväkseen hommata univormuja ja vähän äkkiä rasvata saappaat ja sitten toinen jurnuttaja kaivaa kuoppia, ainiin ja salainen ase tai iso tankki on oltava vaikka yleensä ne tulee vasta myöhemmin takavasemmalta räjäyksiä takanaan ja sitten tietysti panssaritorjuntaseita ja onkos kaasunaamarit sillä vihollinen on aina julmempi mutta pelkurimaisempi kuin sinä.
Lähitaistelua on hyvä osata, voi lyödä aseenperällä tai sohaista sveitsiläisellä veitsellä tai vaikka korkkiruuviosalla -vaikka silmään ja sitten pelastuu ja autiossa talossa on vielä niitä lisää ja piileskelee ja parasta on jos ei ole patruunat loppu –usein ne on loppu mutta onneksi on pistin ja hyvä on olla myös kiikarit ja ottaa natsat pois jos joutuu vangiksi, kun eihän ne Geneven sopimusta noudata, vaikka tietenkin ne haluaa oikeastaan vaan öljyä ja nikkeliä, miksi ette tule ostamaan, tulisi halvemmaksi kuin ensi tehdä aseet ja rikkoa niin hirveästi, vakooja sanoi, että ei auta, pitää mennä rintamalle, siellä on sitä vilua ja nälkää, isäkin jo asteli ja heikompikin voi voittaa vaikka vihollinen syö pieniä lapsia niin heikompi saa lopulta oikeutta lopulta paitsi ei aina ja siitä syttyy muutaman kymmenen vuoden päästä uusi sota. On se sekin.
Mutta jos vakooja olisikin myöhästynyt bussista tai mennyt väärään junaan tai vaikka ripulin vuoksi antanut periksi ja kenraali olisi rakastunut adjutanttiinsa sanonut, että ei kai meidän nyt oo ihan pakko hyökätä ennen kuin tiedustelija sanoo montako ja missä rinteessä, mennään vähän perähuoneeseen ja katotaan sitten mutta tuota en ole kuullut mistään tai ehkä mashissa-
Ymmärtäähän se vähempijärkinenkin että tästä saa monta sankaritarinaa ja taas tulee ruusuja sankarivainajien haudoille ja naiset itkee kun miehet juo ja rauhan aikana kukaan ei muista eikä arvosta vaikka pakko oli mennä ja jossakin se vihollinen on pysäytettävä eikö vaikka ja helppohan se on sanoa ja jossakin se on pysäytettävä, ei muu auta kun tapahtumat alkavat vyöryä kuin jo niin monessa elokuvassa joissa ei kyllä kukaan oikeasti kuole.
Ja eikö tämä muka tunnu pahalta?
Veden yli 