Tag Archives: suru

Murenevat lumisateessa

Vanhat äidit kuolevat keskellä talvea

 

mummon-likoorilasit-kirpputorilla

Kuva: Mummon likörilasit myynnissä kirpputorilla, Kirsi Blomberg

 

Vanhat äidit kuolevat keskellä talvea,

harmaista päivistä vain  lyhyt askel ikuiseen pimeyteen.

Jo kesällä kutovat ympärilleen kaapua,

kerros kerrokselta elämästä oheten.

Heräävät vielä muutaman kerran kahvin tuoksuun.

Silmien päällä kalvot, viimeinen pohjaton, villin minkin katse:

– Sinä tiedät, että minä tiedän.

Perhosina kotilossaan nytkähtävät,

murenevat lumisateeseen.

Elävät edelleen,

puolikkaana sinua.

 

mummon-likoorilasit-kirpputorilla

Advertisements

Onnellinen hän

Lehmä syö heinää
foto: Kirsi Blomberg

Onnellinen hän, jolla on tylsää

Onnellinen hän, joka tuijottaa kattoon,
joka ei tunne pyssyn piippua ohimollaan,
eikä odota soittoa sairaalasta,
myrkytyksen ensi oireita,
vaan tuijottaa heinäkasaansa häntä suorana alaspäin.

Onnellinen hän, joka ei kuule ääniä pimeässä
Onnellinen tylsyydessää, vaikkei sitä itse tiedä.
Onnellinen, jos vertaa äitiin, joka ei voi
antaa ruokaa lapselleen,
isään, joka juoksee tulen läpi
etsimään perhettään.

Onnellinen hän, joka voi vain nousta
ja lähteä tylsyydestään muualle
tekemään muille päivää,
jossa heilläkin saisi olla tylsää,
josta voi lähteä pois.

-Kirsi Blomberg-

Tammen alle jäänyt

halkorivi

tammi on minulle vain vähän tuttu
meilläpäin ei niitä ollut
tiesin vai, että tammi seisoo kuin Tuomas
niitäkään ei meilläpäin vielä ollut

meillä mentiin varjoisalta rannalta koivun alta vesille
eikä tarvinnut miettiä oliko kaunista

tiesin sen koivun alla kuinka tappi laitetaan,
kuinka huovataan
isä kehui, sinä pärjäät, lyöt melalla jos tarvis

ota suunta koivusta ja ala soutaa

tammi on minulle vain vähän tuttu
nojaan siihen
se ei taivu veden yli
sillä ei ole venettä joka vei minut pois
mutta se on siinä
koivut kai jo halkoina.

3 x musta

lintusaari
Harmaa harjoitus foto: Kirsi Blomberg

Musta 1
Kun tuijottaa mustaa
tarpeeksi rohkeasti ja kauan
se antaa periksi
hajoten kaikiksi väreikseen
-rumiksi ja kauniiksi ja tosiksi

Vahvinkin musta
on vain tummempaa harmaata
uudelleen lajittelemalla
voit kutoa siitä kevään lehmukset, syksyn romanssit
-tai ilveksen läikät talviseen metsään.

Muista säästää piste mustinta mustaa
niin voit ammentaa siitä kaikki muutkin värit:
kylmät, kuumat, haaleat heleät, syvät ja ohuet
ja mahdollisuuden auringon nousuun.

Sama laulettavaksi
Musta 2
Kun tarpeeks tiukkaan mustaa tuijottaa
se antaa periksi ja hajoaa
kaikiksi väreikseen ja paljastaa
rumansa , kauniinsa ja totensa

Vahvinkin musta on vain harmaata
jos lajittelet uudellen sen lankoja
voit kutoa sä kevään, syksyn, pakkasen
yön, päivän, illan, varjot, pimennon

Mut säästä piste mustaa
siinä kaikki on
koti punaisen ja sinisen
ja auringon

—————————————————————————————————————
tai haikuna

Musta 3
Katselen mustaa
voittaen sen hajalle
sateenkaarelle
-Kirsi Blomberg-

Sotaelokuva viime vuosisadalta

verinen  tonttu

Ensin pitää kuulla mitä joku sanoo, enimmäkseen kuinka monta miestä junassa tai ohjusta kaivettuna rinteeseen. Tai ihan ensin on ollut kyllä suukopua ja inhottavia uhkauksia. Sitten kaikki on jonkun syytä. Ja siksi on sitten niitä miehiä junassa öiseen aikaan syrjäisillä asemilla.

Sitten vakooja näkee sen ja pitää soittaa pääministerille ja sekös rypistää otsaansa ja panee tuulemaan ja heti on pakko mennä kaikkien miesten rintamalle ja jättää kaikki muu, sanotaan lähikuvassa kohtalokkaasti. Pitää olla myös vähän kevennystä tässä kohti. Vihollinen hyökkää Seinäjoelle tai jo Homeroksen Hektorin lapsi pelästyy isän sotakypärää ja isä ottaa kypärän päästä ettei lasta pelota ja kaikki nauraa.
No sitten se vainolainen tulee mutta ensin taas on sen vakoojan käytävä kertomassa jollekin jotakin ja ottaa selvää ja joku joka on kärttyisä saa tehtäväkseen hommata univormuja ja vähän äkkiä rasvata saappaat ja sitten toinen jurnuttaja kaivaa kuoppia, ainiin ja salainen ase tai iso tankki on oltava vaikka yleensä ne tulee vasta myöhemmin takavasemmalta räjäyksiä takanaan ja sitten tietysti panssaritorjuntaseita ja onkos kaasunaamarit sillä vihollinen on aina julmempi mutta pelkurimaisempi kuin sinä.
Lähitaistelua on hyvä osata, voi lyödä aseenperällä tai sohaista sveitsiläisellä veitsellä tai vaikka korkkiruuviosalla -vaikka silmään ja sitten pelastuu ja autiossa talossa on vielä niitä lisää ja piileskelee ja parasta on jos ei ole patruunat loppu –usein ne on loppu mutta onneksi on pistin ja hyvä on olla myös kiikarit ja ottaa natsat pois jos joutuu vangiksi, kun eihän ne Geneven sopimusta noudata, vaikka tietenkin ne haluaa oikeastaan vaan öljyä ja nikkeliä, miksi ette tule ostamaan, tulisi halvemmaksi kuin ensi tehdä aseet ja rikkoa niin hirveästi, vakooja sanoi, että ei auta, pitää mennä rintamalle, siellä on sitä vilua ja nälkää, isäkin jo asteli ja heikompikin voi voittaa vaikka vihollinen syö pieniä lapsia niin heikompi saa lopulta oikeutta lopulta paitsi ei aina ja siitä syttyy muutaman kymmenen vuoden päästä uusi sota. On se sekin.
Mutta jos vakooja olisikin myöhästynyt bussista tai mennyt väärään junaan tai vaikka ripulin vuoksi antanut periksi ja kenraali olisi rakastunut adjutanttiinsa sanonut, että ei kai meidän nyt oo ihan pakko hyökätä ennen kuin tiedustelija sanoo montako ja missä rinteessä, mennään vähän perähuoneeseen ja katotaan sitten mutta tuota en ole kuullut mistään tai ehkä mashissa-
Ymmärtäähän se vähempijärkinenkin että tästä saa monta sankaritarinaa ja taas tulee ruusuja sankarivainajien haudoille ja naiset itkee kun miehet juo ja rauhan aikana kukaan ei muista eikä arvosta vaikka pakko oli mennä ja jossakin se vihollinen on pysäytettävä eikö vaikka ja helppohan se on sanoa ja jossakin se on pysäytettävä, ei muu auta kun tapahtumat alkavat vyöryä kuin jo niin monessa elokuvassa joissa ei kyllä kukaan oikeasti kuole.
Ja eikö tämä muka tunnu pahalta?

Kuin muisto vanhasta venäläisestä elokuvasta

muualla

kärpänen ikkunassa, minulla peukalo sen veljen veressä

oma vereni ohutta

ulkona löysää sadetta

tuo surisee…suotta

jotakin tässä, aikani kuluksi

valuvia pisaroita, jokunen kerrallaan.

 yksi   luiskahtelee 

toinen jää kiinni lasin pintaa

-tappaisinko tuon kärpäsen tuosta?

nyt se on tehty

se oli siinä, ei enää surise

peilikuvani valuu sateen mukana

vahvat haisevat. minä vain vähän tuoksahtelen,

…miedosti, silloin tällöin

verevät saavat aikaiseksi, rakentavat saunoja ja rappuset taloihinsa.

minä olen vähäverisiä, en keittele hilloja enkä kaada karhuja

herätyskello vikisee jossakin, luuri lattialla

patterit lopussa

sukat ei pysy jalassa

kaukosäädin…

          kaukana

minä olen kuiva nahka, kynsinauhani näivettyneet

keltaisen harmaat

haiseeko kärpänen millekään

ranteeni liian rento edes leukaani kantamaan

eilen soi ovikello

nyt ei ole edes kärpästä

Kirsi Blomberg