Tag Archives: vastuu

Pikkusisko

pikkusisko5

Kuva: Kirsi Blomberg

En tiennyt, että vastuu oli minun.

En ymmärtänyt, että juuri minun piti suojella isompiani.

Juoksin huoletta perhosten perässä ja katselin valon säteitä sormissani.

Luulin, että kaikilla muillakin oli omat salaiset kukkaniittynsä.

Saamani rakkaus itsestäänselvyys kuin kesäpäivä, silloin kun se oli.

Minulla oli taikasauva, jota en koskaan heilauttanut.

En pelastanut sillä ketään.

Minun olivat kielot, sinisiivet, hymyt ja iloinen nauru.

Otin ne kaikki.

-Kirsi Blomberg-

Musta juhannus on niin herttainen ja joulu

Ummikko ei ymmärrä.

Pitsiverhon takana maailma.

Kupissa ruotsalaista kahvia,

maailman parasta.

Lautasella ylimääräinen lihapulla ja yksi puolukka.

Maha täynnä, hyvä olla.

Tai hetkinen, ei olekaan.

Tuo lihapulla tuossa ja tuo puolukka.

 

Ota se, annan sen sinulle.

Se on jopa vientituote.

Jos tulit tänne,  pitää sinut ottaa se,

syödä se kokonaisena.

ja  sitten puolukka!

Eikö kelpaa?

Sinun pitää rakastaa sitä,

…kehua.

Se on ruotsalainen lihapulla.

Maailman kuulu.

Italialaisetkin tulevat syömään niitä sankoin joukoin.

Seisovat jonossa. Onneksi saavat viimeinkin ruotsalaisia lihapullia.

Minä, minä ja vain minä annan tämän lihapullan sinulle.

Mitä, ettet muka halua+

Olet kiittämätön.

Ota nyt !

Ota nyt tämä lihapulla, eikö sana kuulu?

Ja puolukka, vielä ihan hyvä.

Lihapullan kanssa täytyy olla puolukka.

Meillä tehdään niin.

Tulla tänne ja sitten ei kelpaa.

Luuletko, että saat parempia lihapullia jostakin muualta?

No, minä heitän sen sitten pois.

Pitsiverhon takaa, kiihtyvää tikitystä.

Mikä on tuo ääni, ummikko ei ymmärrä.

Hyväähän minä tarkoitan.

Kaikille.

musta-juhannus-on-meilla-herttainen_edited-2

Isän kompassilla

208_197x_Kirsi-rippikouluiässä

Menen maisemaan isäni jalanjälkiä
-eksyn heti.
Polkua ei ole, ei suuntia.
Jo ennen minua vaelsit pitkät matkat.
Kaukana, ratin takana,
sateisilla teillä.

Aamukalassa opetit soutamaan
ja huopaamaan, sanoit:
– maksa tyttö juomasi itse, niin päätät itse.

Menen maisemaan isäni jälkiä.
Menen minne haluan ja maksan itse.
Ilman tieviittoja, ehkä samaa ympyrää.
Soudan ja huopaan,

-isä opetti.

Eksyksissä ja jälkiä jättämättä
maksan itse.
Eksyneenä jo toisessa polvessa.

Ei rakkautta hississä. Tositarina 90-luvulta

sammetskappa Gunilla Pontén
Jos hissi olisi pysähtynyt pidemmäksi aikaa? Foto: Kirsi Blomberg

Helsingin Gran Marinan hississä aamulla vartin yli seitsemän
(tositapahtumaan perustuva moderni balladi mielellään
kuorossa esitettäväksi).

Reippahasti hotellin hissiin
astuu kauppamatkustaja vissiin
Heittää yli olkapään
pukupussin- hymyää
naiselle jollon passi
ja tosi iso matkakassi

Kun hissi siinä jämähtää
eikä lähde minnekään
Ripeästi kauppamies
heti tuuman ties!

Ilman viivettä hän kääntyy
suukin taasen hymyyn vääntyy
Naisen puoleen kallistuu
jo housu vähän pullistuu

”Miten olis” päästää hän
Kysymyksen tärkeän
”Miten olis” päästää hän (möreästi)
Kysymyksen tärkeän

Nainen kulmakarvaa nostaa
Tarjooko mies, vaiko ostaa?
Nainen kulmakarvaa nostaa(kimeästi)
Tarjooko mies, vaiko ostaa?

Hissi silloin itsestään
lähtee alas menemään
Nainenkin nyt ennättää
päätä vähän nyökäyttää
Katsoo miestä
sanoo vain – kiharoitaan keikauttain:

”Ei tästä mitään tullut nyt
Kun seisaus on päättynyt”
”Ei tästä mitään tullut nyt
Kun seisaus on päättynyt!
Ei tästä mitään tullut nyt,
seisaus on päättynyt (kimeästi)
Kun hissin ovet avataan
ja ulos astutaan
Ei koko tapaus johdakaan
kuin muistoon vähän haileaan.

Luuliko se oikeasti
et hameen nostan korviin asti.
Mut kukapa sen varmaks ties
jos ois ollut eri mies.

-Kirsi Blomberg –
Koettu Helsingissä, kirjoitettu Tukholmassa

<a href="