Tag Archives: yö

Heitin valkoisen kiven

Sumussa

Kirjeitä saaresta

1.

 

Valkoisessa pimeydessä ehdoton kylmyys

liukkaat kivet, joilla ei olisi pakko olla.

Sumun takana se kaikki muu.

Äänet usvaan juuttuneina,

kosketan niitä käsilläni.

Ne eivät ole mitään,

mitä ei olisi jo sisälläni

 

2.

Seisot rannalla ja katselet jäiden lähtöä-

Hauraat lautat tungeksivat salmessa kovien kokkareiden kanssa.

Ne vaeltavat kohti kadotustaan.

Keskellä salmea, sohjon keskellä nostan kättäni.

Tule tänne, huudan.

Täällä on elämä.

Ehkä vähän upottaa.

 

3.

Kokassani verkot kasassa.

Olinko yksin ennen kuin tulit?

Ainakin laskin airot syvälle ja kuuntelin.

Olinko jo odottanut sinua?

Soudan lähellä harmaita kallioita,

pitkiä vetoja kuin mistään mitään välittämättä.

Kunnes nostan aironi ilmaan ja liuin majakan valokeilaan.

Mereltä pimeässä äänesi.

-Nyt minä  sitten tulin.

Veneesi on vettä puolillaan.

 

4.

 

Kun lehmät tulivat aamulla rannalleni,

ne asettuivat riviin ja katselivat salmen yli saaren vihreyteen.

Kellokas ammui kaipaavasti kaula pitkänä veden yli.

Tiesin, etteivät ne sinne lähtisi.

Eivät olleet  lähteneet ennenkään.

Seisoivat vain hiekassa ja  haaveilivat pois.

Lauloin niille innostuneena aamunkoiton laulun.

Vastauksena:

Lehmän tuijotus meren rannalla.

Tanssin niille ja ne jäykistyivät paikoilleen.

Vain aamun tuuli heilutti niiden häntiä.

Heitin valkoisen kiven niin kauas kun jaksoin.

Molskahdus säikäytti nuoren hiehon ja koko lauma juoksi mylvien vedenrajassa.

Huomenna tuot niille suolakiven.

5

Seison vedessä polviani myöten

Pääni on kuuma ja jalkojani paleltaa

Olen siinä välissä.

Merimetso lentää lähellä pintaa ohitse.

Oikeastaan se on vähän niin kuin sinä.

 

Unen kaivo

 

 

Kuva: Kirsi BlombergUnen kalvo

Unettomana yönä pää vasten ajan pehmeää kalvoa.

Vieressä on tuoli, jolla on kello, joka ei tikitä,

                                          sen ei tarvitse

Kello hakee aikansa kaukaa seinän läpi.

Se seuraa sopimusta. Nyt on yö ja sitten taas päivä.

Minun  uniaikani ei vaan tule, vaikka olen siitä itseni kanssa sopinut.

Mikä rajaeste taas? – En pääse millään tajuttomuuteen.

Haluan siihen maailmaan jossa en nuku- koska nukun.

                                                        Haluan unen kaivoon!

Korvalleni joka valvoo tyynyllä sanon:

-Nuku!

-Enkä nuku.

Etsin tietäni violetin sumun läpi siniseen uneen.

Pöh!

Olen edelleen tyynylläni

Lasken hengityksiäni kymmeneen.

Lasken hengityksiäni takaisin nollaan.

-Nukkuisit nyt.

-En nuku.

Jossakin vaiheessa kadotan vartin.

Nukuinko?

Kävinkö unen kaivossa?

Pulahdinko kuin pieni kivi pinnan läpi?

Kimposinko yhtä nopeasti takaisin hereillä olevien joukkoon?

Miksi käsivarteni on kummalla mutkalla rinnan alla?

Minäkö sen laitoin?

Aika pääsee valveen ja unen läpi.

                                                 Unen kaivossa hyvä oloni pohjalla.

Minä makaan kuivin silmin  ja katselen viisareita.

Ulkoajassa on kohta aamu.

 

 

3 x musta

lintusaari
Harmaa harjoitus foto: Kirsi Blomberg

Musta 1
Kun tuijottaa mustaa
tarpeeksi rohkeasti ja kauan
se antaa periksi
hajoten kaikiksi väreikseen
-rumiksi ja kauniiksi ja tosiksi

Vahvinkin musta
on vain tummempaa harmaata
uudelleen lajittelemalla
voit kutoa siitä kevään lehmukset, syksyn romanssit
-tai ilveksen läikät talviseen metsään.

Muista säästää piste mustinta mustaa
niin voit ammentaa siitä kaikki muutkin värit:
kylmät, kuumat, haaleat heleät, syvät ja ohuet
ja mahdollisuuden auringon nousuun.

Sama laulettavaksi
Musta 2
Kun tarpeeks tiukkaan mustaa tuijottaa
se antaa periksi ja hajoaa
kaikiksi väreikseen ja paljastaa
rumansa , kauniinsa ja totensa

Vahvinkin musta on vain harmaata
jos lajittelet uudellen sen lankoja
voit kutoa sä kevään, syksyn, pakkasen
yön, päivän, illan, varjot, pimennon

Mut säästä piste mustaa
siinä kaikki on
koti punaisen ja sinisen
ja auringon

—————————————————————————————————————
tai haikuna

Musta 3
Katselen mustaa
voittaen sen hajalle
sateenkaarelle
-Kirsi Blomberg-

Tyynyllä

Kuvayö 

Mies huutaa apua pimeässä.

varmuuden vuoksi suu kiinni, ettei vaimo herää

kokonainen yö tyynytietoisuudessa

poskessa anopin nimikirjaimet.

 edessä päiviä, päiviä, päiviä, päiviä.

öitä tyynyllä, joka ei koskaan kokonaan katoa

 vaimo hengittää metrin päässä.

 yö painaa pään tyynyyn.

 silmät kuivina pimeässä

jääkaappi herää keittiössä

 

 

Tukholmassa 20130523 Kirsi Blomberg